Miniloma

Kaikenlaista on ehditty puuhailla. Tärkeimpänä se, että Seijan avustuksella Gustin jäljestys nytkähti ison harppauksen eteenpäin. Nyt tehdään kovanmaan jälkeä ja peltojälkeä tämä syksy, hyvin lyhyessä liinassa jarrutellen. Jäljellä on ollut namitustakin, tosin niitä Gust ei juurikaan syö, vaan etsii keppiä.

Aksaryhmiä veivattiin viime viikolla niin, että Ruffe siirtyy kisaavien ryhmään ja Gustille on paikka Jarin penturyhmässä. Ehdin varmaankin opettaa vielä puomin ja hiukan etäohjausta syksyn aikana, ja siinähän se meidän tavoite aksan suhteen oikeastaan onkin.

Viime viikonloppuna vietimme miniloman. Ajelimme varhain torstaiaamuna Sipoon tontillemme ja tapasimme pääsuunnittelija - vastaava mestarimme. Lenkkeiltiin koirien kanssa ja iltapäivällä käytiin vielä yhtä talotoimittajaa tapaamassa. Yöksi huristeltiin äidin luo Perniöön.

Perjantaina ajelin Salon koirahalliin treenaamaan. Hallin lattia on jotakin kumisekoitusta, hiukan liiankin pitävä ja molemmat koirat ihmettelivät alkuun moista alustaa hiukan. Ruffen kanssa tehtiin seuruuta, jääviä, ruutua, metallinoutoa, tunnari, ja ohjattua noutoa. Jäävät olivat nyt hyvät, tehokuuri on auttanut! Samoin tunnari oli oikein hieno, hillitty menolaukka ja hiukan vauhdikkaampi takaisintulo, hyvältä näytti. Ohjattu on edelleen hiukan epäselvä ja nyt on pakko palata siinä lähes alkeisopetukseen. Ruudun paikkakaan ei napsahda yhtä hyvin kohdilleen kuin aiemmin. Toki koira ruudussa on, mutta ei välttämättä sillä puolen neliön alueella kuin haluaisin. Ruffe oli aika villinä vaikkei hallissa ollut muita, seuruu hiukan tahtoi keulia. Loppuun tehtiin vielä aksan keppitreeniä, vauhti alkaa olla hyvä.

Gust teki seuruuta, jääviä, eteentuloja, ruutua ja tunnarin. Seuruu hyvä, samoin seisomaan jääminen. Aloin myös opettaa liikkeestä maahanmenoa ja senkin Gust alkaa oivaltaa. Tunnarissa kokeilin jättää oman tikun näkyville, mutta se aiheutti kaikkien tikkujen nostelua ja väärän tikun tuomisen. Löysin hallilta mölkkypelin ja tehtiin sitten niin, että mölkkykapulat olivat kentällä ja oma tunnaritikku kahden mölkkykapulan välissä. Väärät tunnaritikut kasana lattialla myös. Edelleen kävi nostamassa yhtä väärää tikkua, mutta pudotti sen samantien ja lähti nuuskien etsimään omaa. Meiltä puuttuu yhä välivaihe, jossa oma on piilossa väärien tikkujen keskellä. Vielä ehtii treenata, ennenkuin nurmikko talven alta katoaa. Liikettähän tarvitaan aikaisintaan vuoden päästä, joten ei kannata hätäillä sitä nyt epävarmaksi.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin Woollandiassa paimennuksen merkeissä. Lauantaina Ruffe oli ensimmäisessä setissä ollut korvat ummessa, eikä Samuli oikein saanut sitä yhteistyöhön. Ruffe halusi pitää ohjat omissa tassuissaan ja poispäinajosta kävi pysäyttämässä lampaat, eikä totellut stoppikäskyä. Oli kuulemma muutenkin ollut jotenkin "outo". Kahdessa seuraavassa setissä meni jo huomattavasti paremmin. Sunnuntaina pojat tekivätkin sitten jo onnistuneet treenit ja hyvää yhteistyötä.

Lauantaina käytiin Gustin kanssa ensin neliöaitauksessa ja sen jälkeen pellolla. Gust pysähtyi hyvin ja oli muutenkin kuulolla. Vauhtia pikkupojassa riittää ja flänkkiä se tahtoisi tarjota aina kun saa luvan lähteä liikkeelle. Sunnuntaina tehtiinkin kaksi settiä pyöröaitauksessa Gust liinassa. Tehtiin ikäänkuin poispäinajoa ja liinalla estin Gustia lähtemään flänkille. Samalla sai treenattua sisäflänkkien alkeita. Kevennykseksi Gust sai muutamia kertoja kiertää lampaat. Muutamia hyviä rauhallisia liikkeellelähtöjä, sekä rauhallisia lähestymisiäkin saatiin aikaiseksi. Oikein hyvä treeni Gustille.

Lauantain paimennusten jälkeen käytiin Marikan kanssa metsälenkki, jossa mukana kirmaili aikamoisen monta bordercollieta. Meidän pojilla on hurjan hauskaa kun saavat paljon kavereita joiden kanssa juoksennella. Illalla jutusteltiin ja syötiin, ihan huippua.

Kotiin päästyä iskikin sitten kunnon flunssa. Osasin tätä hiukan aavistellakin, sillä Samuli on yskinyt ja niiskuttanut jo useamman päivän. Saas nähdä, milloin sitä seuraavan kerran jaksaa treenata.