Pari viikkoa sitten lauantaina lastattiin automme täyteen tavaraa ja huristettiin Turun satamaan. Laivamatka Ruotsiin meni jälleen hurjan hyvin, noiden koirapoikien kanssa on helppoa matkustaa.
Pojat odottelee laivan käytävällä hyttiin pääsyä.
Laivassa nukutaan.
Uddenin treenipeltoa.
Uddenissa treenattiin 2 päivää Derekin opissa isolla pellolla. Hiukan jänskätti, että saadaanko lampaat pidettyä hallinnassamme, vai karkaavatko ne heti tilaisuuden tullen. Pyysin ekalle kerralle apukoiran varmistamaan, mutta sen jälkeen uskalsin jo luottaa tekemiseemme. Gustin kanssa harjoiteltiin pääasiassa hakukaaren alkeita, lähinnä kaaren loppuun ja nostoon keskittyen. Jätin koiran kauas, olin n. 5 metrin päässä lampaista selin koiraan ja käskin joko comebye tai away. Pidin huolta, että lopussa Gust ei tule liian lähelle lampaita ja että stoppi sekä sen jälkeinen nosto on hyvät. Tärkeää oli kaarella olla sen 90 astetta koiraa edellä ja luoda painetta sinne, ei kohti koiraa. Kehitystä tapahtui tasaisesti ja toisen päivän jälkimmäisellä kerralla tehtiin jo oikein hyviä hakukaaren alkeita. Pikkuhiljaa sitten siirryn kauemmas ja kauemmas lampaista, kunnes olen koiran luona lähettämässä sitä. Kerroin myös, että minua pelottaa laittaa koira lampaiden ja aidan väliin, joten yksi setti tehtiin pyörössä lampaiden irroitusta aidasta. Eipä siinä ollutkaan mitään pelottavaa, Gust vaan pitää laittaa lyhyillä flänkeillä pitkin aidan reunaa, jotta lampaat ehtivät reagoida, irrota aidasta ja väistää koiran alta pois. Oma sijoittuminenkin on tärkeää aluksi. Pitää olla koiraa vastassa eikä jäädä sen tasolle tai jopa taakse kuten itse olen tehnyt. Samalla Gust tottuu olemaan jännittämättä lähellä lampaita. Oleellista on, että ohjaaja pysyy hyvin rauhallisena.
Samuli ja Ruffe treenasivat ajoa, flänkkejä ja muutamia hakuja. Derek sanoi, että Samulin pitää enemmän puhua koiralle (sitä voi myös kehua...), eikä saa jättää sitä selviytymään ihan yksin vaikeista tilanteista. Mitään kummempaa teknistä uutta eivät tässä vaiheessa harjoitelleet, Ruffen flänkit olivat parantuneet oleellisesti sitten viime kerran, touko-kesäkuun vaihteen ja nyt niihin ei tarvinnut enää keskittyä. Kotiläksyksi saatiin totuttaa Ruffe pikkuhiljaa lähellä seisoviin ihmisiin. Nyt se pelkää ja väistää vieraita ihmisiä muutaman huonon kokemuksen vuoksi. Kunniamaininnan Ruffe sai laittaessaan yhtä koiria haastanutta uuhta kuriin. Koiralla ei mennyt herne nenään eikä palanut pinna, päättäväisesti se vaan kertoi uuhelle että moinen niskottelu ei sovi, vaan toteltava on. Ei tarvinnut näykätä, riitti että teki nopeita liikahduksia uuhen molemmin puolin ja naksutteli hampaita.
Puhuttiin myös liinassa treenaamisesta. Olen itse tehnyt muutamia kertoja poispäinajoa siten, että Gust on liinassa. Olen ajatellut, että liina on minulle vähän kuin "käsijarru" jos jotakin tapahtuu. Derek sanoi, että liinassa ei pidä treenata ollenkaan: on nähnyt niin monta koiraa jotka on pilattu liinassa treenaamisella. Koirat kyllä tietää, että ne on kiinni ja se syö niiden voimaa kun liikkuminen on rajoitettua. Jotkut koirat myös kuumenevat helposti liinassa (esim. Ruffe) ja silloinhan ne eivät enää paimenna vaan homma menee saalistuksen puolelle. Korkeintaan pikkupentuja voi pitää liinassa, jotta saa ne helpommin kiinni. Ei enää aikuisia koiria, jotka osaavat stopin ja lampailta poistulon. Joten unohdetaan liina ja katsotaan mieluummin, että treeniolosuhteet ovat sellaiset, joissa ei ohjaajan tarvitse jännittää.
Leirillä meillä oli kavereina kokeneita ja taitavia ohjaajia koirineen Ruotsista ja Norjasta, mm. Ruffen isän Royn sisko Saga. Hienoa oli katsoa miten koirat tekivät tarkkoja flänkkejä n. 300 m päässä ohjaajasta sillä noin sekunnin viiveellä, minkä äänen eteneminen sille etäisyydelle kestää. Oli kuin robotteja olisivat ohjaajat jollain joystickillä ohjanneet, niin tarkkaa koirien työskentely oli.
Kotimaassakin ollaan paimennettu ja talkoiltu paimennuskisoissa. Gust on tehnyt hyviä sisäflänkkejä kiertämällä takaani, Ruffe on edelleen kehittynyt hakukaarissa. Viime perjantaina käytiin Ruffen siskon Saden luona Hyvinkäällä ja paimennettiin tietenkin. Nähtiin ekaa kertaa Ruffen isä Roykin töissä, hieno koira.
Ruffe (kuvat: Tuija Leisti)
Roy (kuvat: Tuija Leisti)
Sade (kuvat: Tuija Leisti)
Ruffe, Sade, Roy (kuva: Tuija Leisti)
Tokossa ollaan Ruffen kanssa lähinnä humputeltu. Olen hetsannut sitä edelleen uuden hässäkkä-liikkeen törpönkiertoon ohi esteiden ja kapuloiden. Pikkuhiljaa alkaa onnistua, tosin kuvioon kuuluu tällä hetkellä yksi lähtöhaukahdus. Ollaan myös tehty merkkiä ja ruutua, stoppeja ym. vauhdikasta aksaputkea hyödyntäen, sekä pk-esteitä, jotka eivät tuota mitään ongelmia Ruffelle. Metallista on tullut taas yök-liike, joten pitää saada se jälleen kuntoon. Nähtävästi sitä pitäisi treenata vähän koko ajan, jotta se pysyisi siedettävänä. Myös luoksetulo on hajonnut. Ruffe ennakoi stoppia, vauhti on huono ja tänään pysähtyi itsenäisesti seisomaan kesken liikkeen. Voihan huokaus. Muuten Ruffen ilme on ollut kiva ja iloinen. Yritetään kursia VOI-luokan palaset kasaan, kunhan paimennukset talven tullen vähenevät.
Gust on treenannut evl:n ohjattua, joka alkaakin olla jo luovutusta vaille kasassa. Merkille se menee inasen liian kauas (video alla). Ruutuun on nyt osunut, mutta aika sivuun oikeaan reunaan. Minun on nyt päätettävä selkeä kriteeri paikalle ruudussa, en voi vaihdella sitä päivästä toiseen. Työn alla on jatkuvasti kaukot ja tunnarin mielentila, jotka molemmat ovat menneet parempaan suuntaan. Tänään treenattiin Jessican avustuksella luoksetulon stoppeja. Takapalkka näyttäisi toimivan loistavasti, jatketaan sillä tiellä. Palkan saa käydä hakemassa joko stopista tai sitten suorasta luoksetulosta kiertämällä minut ympäri tai sivulletulon jälkeen. Tätä en ole ennen tajunnut ja nyt kokeilen myös Ruffella tuota. Jessica myös sanoi että Gust on rauhoittunut ja niin se kyllä onkin. On paremmin kuulolla ja vaikka tekee edelleen kaiken sata lasissa, niin tauot ovat paljon rauhallisemmat kuin aiemmin. Ei vingu, eikä sähellä pyörremyrskynä rauhattomana ympäriinsä kuten aiemmin. Itse asiassa ei ole vinkunut yhtään sen jälkeen, kun Ojangossa ajoin sen "vihaisesti" pois luotani seuruussa tapahtuneen vinkaisun johdosta joskus kesäkuussa. Silminnäkijöitä ei ollut :)
Ruffe pääsi myös aksaamaan pitkästä aikaa viime viikolla. Se oli yllättävän hyvä ja lopuksi tehtiin koko rata 10 virhepisteellä (kepeillä väärin sisään ja A-esteen alastulokontaktin yli hypäten..). Kuitenkin paljon parempaa mitä itse vähäisen kesätreenaamisen jälkeen olisin kuvitellut. Talvella ehditään aksatakin enemmän, saadaan jatkaa Hinnin ryhmässä ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella päästään kisaamaan.
Viime viikon torstaina aloitimme Gustin kanssa taas Oilin tokokurssit Lahdessa. Ekana treeninä tehtiin kisanomainen AVO, uusin säännöin tietenkin. Kaukoja olin ehtinyt tehdä vain muutaman kerran kentällä, nekin ilman liikkuria. Samoin liikkeestä istuminen ollaan opeteltu vasta heinä-elokuun aikana. Muista liikkeistä en ollut niin huolissani, mutta arvelin muutaman vinon perusasennon kyllä mahtuvan suoritukseemme. Unohdin harmikseni kameran kotiin, joten videota ei saatu. Alla liikkeet, Oilin kommentit kursiivilla.
Paikalla istuminen 1 min: Etujalat jäivät melkein yhteen ja arvelin että siirtäisi toista jalkaa parempaan tasapainoon pääsemiseksi, mutta siinähän pönötti kinttujaan siirtämättä minuutin rauhallisesti kuin tatti. Hyvä. Seuruu: Tuntui hiukan keulivan, muttei painanut. Pientä riuhtomisia näkyi. Vähän edessä. Kontakti säilyi, ei yrittänyt paljoa yli. Liikkeestä seisominen: En nähnyt miten pysähtyi, seisoi hyvin. Hieman nytkähti kun liikkuri käski perusasentoon. Hyvä liike. Hyvä stop ja stabiliteetti. Ennakoi ja vino perusasento. Luoksetulo: Huonosti alas, tuli kovaa. Hyvä vauhti, kontrolli. Vino perusasento, prk! Liikkeestä istuminen: Edisti reippaasti seuruussa, en nähnyt miten jäi, oli mennyt vikkelästi maahan. Kävin nostamassa istumaan. Loppu ok. Edistää alussa, meni maahan. Loppu rauhallinen. Ruutu: Virittelyssä merkkasi selkeästi ruudun, otti kuitenkin katsekontaktin ennen lähetystä. Hyvä vauhti ruutuun, hyvä stop. Jäin miettimään että pitikö käskeä avo:ssa maahan vai ei ja olin hiljaa. Gust kuvitteli varmaan että en ole tyytyväinen ja liikkui hieman jolloin toinen takajalka meni ruudun takaa ulos. Hieno ruutu, ruudussa levoton. Seis-käskyn jälkeen malttoi. Nouto: Ok muuten, mutta luovutuksessa taisi odottaa lelun lentämistä ja kyyristyi poispäin kun olin ottamassa kapulaa. Kyyristyi vähän heiton jälkeen. Hyvä vauhti, nosto ja pito. Kyyristyi luovutuksessa. Kaukot: Gust selkeästi väisti hyvin lähellä olevaa liikkuria. Todella nihkeä maahanmeno ja toinen etutassu jäi alle. On tehnyt tätä häiriötreeneissä. Olisi pitänyt korjata se, sillä tiesin ettei tule siitä asennosta ja sillä mielentilalla nousemaan kaukoissa. Molempiin istumisiin tuplakäskyt. Maahanmenot ok, samoin sivulle nousu. Nihkeä maahanmeno, istumisissa tuplakäskyt, hieno sivullenousu. Estehyppy: Tässä ei ihmeempiä, meille kiva kun ei tarvi kääntyillä enää ilmassa :) Hieno liike, istumisessa pylly taisi jäädä irti maasta? Merkin kierto: Tämä taitaa olla Gustin bravuuri. Kovaa merkille, tiukka kaarros ja kovaa sivulle. Lopussa taisi odottaa palkkaa... Hieno liike. Hyvä reipas kierto, kokosi hyvin käännöksessä. Oikea tassu ohjaajan jalan päälle lopussa. Istuiko kunnolla? Kokonaisvaikutus: Koira hienosti töissä. Ei mennyt yli.
Oli tosi kivaa Gustin kanssa kehässä, mutta kyllä tuo uusi AVO tuntuu pitkältä. Liikkeitä on niin kamalan monta nyt kun niitä on tullut kaksi lisää ja mitään ei ole jäänyt pois. Liikkeiden välillä hiukan hilluttiin ja sitten pyysin Gustin maahan odottamaan. Se tuntui toimivan.
Eini ja Grimm olivat meillä keskiviikosta sunnuntaihin kyläilemässä. Perjantaina treenattiin Somerolla Minnan ja Uunon kanssa. Kukaan ei tehnyt kovin kummoisia treenejä sillä kentällä oli turkasen kuuma eikä autojakaan saanut varjoon. Itse tein pienen treenin ensin Ruffen kanssa (merkin kierto, vähän seuruuta ja jäävät). Ruffelle on nyt hetsauksista johtuen tullut kiertoon alkuhaukahdus. En jaksa murehtia sitä, sillä veikkaan että se jää pois kun lähetän koiran perusasennosta liikkeelle. Ruffen jäävät olivat tosi hyvät. Sen jälkeen Gustin kanssa eteenmenoa, tunnarin ja kaukot häirittynä. Tunnarissa pyysin liikkurina toiminutta Einia hajustamaan väärät tikut kunnolla ja vauhtia otettiin hiukan pois puolivälissä olleiden namien avulla. Gust selvisi hienosti ja toi empimättä oman tikun. Eteenmenot tehtiin kentän laitaan heinikkoon piilotetulle lelulle. Kaukoissa Minna ja Eini häiriköivät ihan lähellä, mutta nyt Gust kesti häiriöt ihan alun pientä kankeutta lukuunottamatta oikein hyvin. Lopuksi tehtiin vielä uutta evl:n paikallaoloa. Itse paikallaolot kestivät vain n. 10 sekuntia. Gust meni lankaan ja lähti luoksetuloon aina kun Eini kutsui Grimmiä. Korjasi tosin itse itsensä parin metrin jälkeen maahan. Joten tehtiin sitten ihan lopuksi vielä niin, että Eini ja Minna kutsuivat Gustia kun jätin sen yksinään paikallaoloon. Alkuun nyki vähän, mutta tottui sitten häiriköiden huuteluihin.
Lauantaina käytiin Einin kanssa katselemassa PK SM-kisojen tottiksia Vantaalla. Nähtiin muutama superhieno, normaali hienoja ja valitettavasti myös vähemmän hienoja suorituksia. Niissä vähemmän hienoissa yleinen ongelma tuntui olevan seuruussa edistäminen, painaminen ja kontaktin putoaminen. Tuomaristo tuntui kiinnittävän paljon huomiota tarkkaavaisuuteen ja voimakkuuteen, vinoista perusasennoista tai muista epätarkkuuksista ei juuri huomauteltu.
Lauantaina juhlittiin myös Ruffen 3-vuotis syntymäpäivää mansikkakakun kera. Paljon onnea Ruffe! Samalla Gustille tuli 1.5 vuotta täyteen meidän perheessä asumisessa. Näin se aika rientää, vastahan nuo olivat pikkupentuja.
Pikku-Ruffe
Pikku-Gust
Sunnuntaina Ruffe ja Gust kävivät paimentamassa Pukkilassa, Grimm meni Porvoon palveluskoirien hakutreeneihin, kiitos kovasti porvoolaisille vierailun mahdollistamisesta. Kivaa ja hyvähenkistä porukkaa!
