Osattiin

Eilen oli aksatreeniryhmämme viimeinen kerta. Talvikaudeksi ryhmät muuttuvat ja me palaamme Ruffen kanssa alkuopetuksesta tutun Katin ryhmään Jarin siirtyessä kouluttamaan penturyhmää. Gustillekin on treenipaikka, ei tosin Jarin täpötäydessä penturyhmässä, vaan torstain möllikoirien ryhmässä, jossa on vain kolme koirakkoa. Katsotaan, mitä pennelin kanssa siellä puuhaillaan.

Eilen oli nostalgiatreenit, ja vaikka kokenut kolmosluokan kaarti oli paikalla, tehtiin ehkä ykkösluokan tasoista rataa. Minulla yhä takareisi estää spurttailun, mutta sopivasti koiraa lähettelemällä pystyin välttämään spurtit ja kyettiin treenaamaan. Ja mehän osattiin ihan niin hyvin, että nyt on ostettu lisenssi ja ekat kisatkin merkattu kalenteriin. Tavoitteena starttaaminen ja järkevä suoritus, ei sen ihmeempää. A-esteen juoksukontakti toki pitää saada ensin koiralle turvalliseen kuntoon. Reilu kuukausi aikaa, riittääkö se?

Viimeinen "Jarin ryhmän" treeni. Ratapiirros: Jari Lukkarinen.

Yhtä settiä enempää en kinttuani viitsinyt kiusata, joten toiseen settiin otin Gustin. Käytännössä seisoin keskellä kenttää mitään tekemättä kun penneli suoritti 40 cm hyppyesteen, putken ja meni aivan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti kahdesti täysillä pussiin. Oli tosin sotkeentua pussin kankaaseen, mutta läpi tuli. Ja eikun vaan uudestaan. Touhua hetken seurattuamme, päätimme opettaa tuon pussin Gustille. Jari vahtimaan lelupalkkaa, Kaisa pitämään pussin suuta ja minä lähettämään koiraa. Muutamia toistoja tehtiin, jospa oppisi etenemään luotisuoraan, niin ei tarvitsisi möyrytä kankaassa.

Juoksukontaktikurssi osa 2

Perjantaina oltiin tokoilemassa Mutalassa. Paikalla oli 6 ohjaajaa ja 9 koiraa, jos en aivan väärin laskenut. Mikä parasta, sain Ruffelle hyvää paikkamakuutreeniä ryhmässä. Treenattiin Ruffen kanssa myös merkkiä siten että ohjatun kapulat olivat parin metrin päässä. Ensimmäisellä toistolla vein lelun merkin taakse auttamaan, mutta silti Ruffe oli mennä kapulalle. Toinen toisto suorapalkalle oli hyvä. Sen jälkeen siirsin kapulat vielä lähemmäs ja kävin vielä näyttämässä ne Ruffelle ennen lähetystä. Oli mennä kapulalle, mutta stoppasi seis-käskystä merkin taakse. Uusintayritys oli hyvä. Ruffea jopa hiukan ahdisti katsoa lähellä olevia kapuloita kun tiesi, ettei niitä saa ottaa. Nakki- ja lelupalkkaa ja muihin hommiin. Tehtiin seuruuta ja zeta ilman 90-asteen käännöksiä. Seuruu on taas parantunut, eikä kontaktin pudotuksia tullut, vaikka kentällä oli paljon häiriötä 3-4 koiran treenatessa yhtäaikaa. Jäävistä istuminen oli hyvä, mutta seisominen ja maahanmeno saisivat olla napakammat. Pitää nyt oikeasti ottaa ne kunnolla työn alle ja keksiä jippoja niihin. Tän lauseen oon varmaan kirjottanu joka blogikirjoituksessa ja silti mitään ei tapahdu... :D Paikkamakuuta odotellessa leikittiin ja tehtiin 60-senttinen hyppy pariin kertaan. ALO-hypyn seisominen on vähän levoton, mutta en jaksa siihen kovin paljon panostaa. Paikkamakuut olivat hyvät, toki maahanmenoon ja perusasentoon nousuun pitää vielä hiukan kiinnittää huomiota.

Gust teki ruudun ensin suorapalkalle ja sitten ilman. Hyvä vauhti ja paikka ei voisi parempi olla. Niin hieno, että siitä sai pallon palkaksi! Vire oli melko tapissa, joten Gustin seuruu oli etenkin alkuun hiukan pomppivaa. Käännökset olivat hyvät ja minusta käytti niissä takapäätäänkin hyvin. Stoppia treenattiin namileikillä ja loppuun tehtiin yksi seisomaan jääminen. Gust jähmettyi hyvin sijoilleen. Gustille osui myös "ruuhkainen" aika treenikentällä ja pari kertaa se katsahti ympärillensä ihmetellen vinkupalloja ja juoksevia koiria. Tekeminen ja keskittyminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa.

Mutalasta ajeltiin Linnunlahdelle ja tehtiin Ruffen kanssa 80, 90 ja kaksi kertaa 100 cm hypyt, joissa toisessa kantoi patukkaa. Ei epäröinyt hypätä.

Lauantaina aamulla käytiin 45 min juoksulenkki. Jalkani sieti kohtuullisesti, vaikka vielä sitä hieman särkee. Lenkiltä piipahdettiin JoAn hallille evl:n koetta seuraamaan ja sieltä nopsaan kotiin, suihkuun ja Ruffen kanssa Hammaslahteen. Juoksukontaktikurssin toinen osa oli tänään. Tällä kertaa jo mallattiin A-estettä siten, että yksi n. 20 cm korkuinen hyppyeste oli merkkaamassa A-esteen ylösmenokontaktin yläreunaa, toinen hyppy A-esteen harjaa ja ruudukko alasmenokontaktia. Päinvastoinkin voi tehdä, mikäli haluaa harjoitella ylösmenokontaktia. Ruffe teki namikipolle toistoja. Pari kourallista froliceja se söi ja ehti tehdä noin 20-30 toistoa, mutta sitten ei namikippo enää jaksanut kiinnostaa. Teki kyllä, mutta ei ottanut palkkaa kiposta. Yritin lelulla, mutta siinä vire nousi liikaa ja Ruffe alkoi hyppiä ruudukon ylitse. Joten lopetettiin treeni siltä erää, tulihan niitä toistoja jo aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Kotona jatketaan. Sen verran varmaksi tuo ruudukkoon hyppääminen pitää saada, että kovassa vireessäkin onnistuu. Eli veikkaan, että minun pitää myös lelulla saada onnistuneita toistoja. Muuten ruudukon siirto A-esteelle ei tule onnistumaan, siinä vire ei mitenkään pysy yhtä matalalla kuin namikipolla. Kaksi viikkoa taas aikaa treenata.

Gustin kanssa on ruvettu treenaamaan kaukoja sisällä. I-M-I onnistuu jo läheltä hyvin ja M-S-M namiavusteisesti. Kertaakaan ei ole liikuttanut takajalkoja mihinkään. Olen äimän käkenä, ja tyytyväinen etten aloittanut aiemmin treenaamaan näitä. Nyt koordinaatio selkeästi jo riittää ja jos jatkuu samanlaisena, niin voiko muuta enää toivoa. Gust on niin hektinen kaveri, että kuvittelin sen steppaavan ja pomppivan vaikka minne, mutta ei. Tosin yhdestä huomautuksesta se oppi senkin, ettei seisomaan jäämisessä saa liikuttaa tassuja irti maasta. Ei uskoisi, mutta kyllä se itsensä hienosti hillitsee, vaikka korkeassa vireessä treenatessa onkin.

Aksavamma

Agilityssä voi sattua. Tähän mennessä olen pitänyt sitä koiralle riskialttiina lajina, mutta eilen loukkasin hiukan itse. Takareiteen vihlaisi ikävästi esimmäisen setin loppupuolella spurtatessani esteeltä 4 eteenpäin. Juoksin vielä sen jälkeenkin, tehtiin rata loppuun, ja vein Ruffen autoon. Hetken seistyäni ei enää tehnyt mieli juosta. Jalkaa vihloi ja särki. Tulikoura on leikannut molemmat takareidet viime vuosikymmenellä, irtirevenneet jänteet kiinnitetty ankkureilla ja ompelein istuinkyhmyyn. Joten todennäköisesti kiinnikkeitä vaan repesi. Pidetään peukkuja. Mutta nyt aloitan venyttelyn uudestaan vaikka urheilun olen lopettanutkin.

Treenirata, noin suurinpiirtein...

Rataa helpotettiin huomattavasti aiotusta, sillä ryhmämme kokenein kaarti puuttui treeneistä. Oli kiva juosta välillä helppoa, ykkösluokan tasoista rataa. Alku oli meille hiukan kinkkinen. Tiesin, että minun on ehdittävä putkelle 4 samaan aikaan tai hiukan ennen koiraa, sillä muuten se menisi takuulla puomille. En jättänyt Ruffea lähetyksessä istumaan, vaan kierrätin "lennosta" esteen 2 kohdalta esteelle 1, ja lähdin juoksemaan välittömästi kohti puomia ja putkea. Ruffe tuli esteet 2 ja 3 hyvin ja ehdin kuin ehdinkin ohjaamaan sen putkeen. Muuta ihmeellistä radalla ei juuri ollutkaan. Putkelta 4 sai spurtata tosissaan, jotta ehti ohjaamaan esteet 5-7, mutta onneksi on irtoava koira, niin ei haittaa vaikkei ihan mukana pysykään. Ruffe teki jo melko hyvällä rytmillä kepit ja hallitusti keinun. Vielä lisää treeniä kepeillä, niin uskon että saadaan niistä oikein nopeat ja suht varmat kaikista lähetyskulmista. Puomin ylösmenokontaktia en ehtinyt katsoa, mutta kun coutsi tai kanssatreenajaat eivät mitään sanoneet, niin eiköhän Ruffe kontaktille osunut. Minä olen nyt oppinut luottamaan Ruffeen, enkä varmistele joka ainoaa estettä. Kiva tunne, ehkä tästä nyt aksakärpänen oikeesti talven ajaksi puraisee. Eilen illalla jo kattelin kisakalenteria...

Omatoiminen viestitreeni

Maanantaina pidettiin lepopäivää koulutuksista ja käytiin koko perheen noin tunnin juoksulenkki metsäpoluilla. Koirapojille sellainen reipas kymppi ei kylläkään riitä, vaan jatkoivat juoksemista pihalla hippaleikillä kodan ja tuijaryhmän ympäri.

Tiistaina iltapäivällä käytiin tekemässä tokotreenit JoAn hallin pihalla. Ruffe teki ohjattua noutoa, jossa oli mennä merkin ohi suoraan kapuloille. Eli nyt täytyy ruveta tekemään merkkitreeniä kapulahäiriössä. Sen sijaan suunnat olivat nyt selvillä ja nouto onnistui. Merkkiä treenattiin myös ruudun yhteydessä. Siinä meni hienosti merkille, mutta oli varastaa ruutuun. Katsoin hiukan läpi sormien, vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Korjaamme tätä myöhemmin... Tunnarissa vääriä tikkuja oli rivissä 15 ja oma oli toinen vasemmalta. Ruffehan aloittaa aina oikealta, joten se joutui kunnolla töihin. Hieno meno ja paluu, jossa otin luovutuksenkin. Minusta Ruffe näytti hiukan epävarmalta, kun en palkannut jo pelkästä tuomisesta, mutta teki hyvän luovutuksen. Lopuksi tehtiin seuruuta, joka oli nyt melko hyvää tekemistä. Pitäs muistaa opettaa seuruun peruutus jonain päivänä.

Toisessa setissä Ruffe kävi hallissa tekemässä keppejä ja helppoa aksarataa. Tehtiin aluksi vain kuutta keppiä ja kun siinä alkoi olla hyvä vauhti, niin tehtiin 12 keppiä hyvällä rytmillä.

Gust teki ensin ruutua. Ensimmäinen toisto suorapalkalle ja toisen palkkasin heittämällä pallon hiukan ruudun taakse. Erinomainen paikka ja vauhti loppuun saakka. Jäi myös ruutuun seisomaan, eikä ennakoinut palkkaa mihinkään suuntaan. Seuraavana tehtiin tunnari ensimmäistä kertaa hiekkakentällä. Vääriä tikkuja oli levitetyssä kasassa halkaisijaltaan n. puolen metrin alueella ja oma oli piilossa pk-liivin alla n. metrin verran väärien takana. Meni suoraan omalle tikulle ja toi sen vääristä välittämättä. Taisi olla hiukan liian helppo... Seuraavalla kerralla oma olkoon puukeppi väärien tikkujen takana..

Keskiviikkona jatkettiin kotitokoja. Ruffe teki kaukoja i-s-i -siirtymää takajalat vierashuoneen vuodesohvasta nyysityn, n. 10 cm korkean tyynyn päällä. Toimi hitsin hienosti n. 5 metrin etäisyydeltä. Treenattiin myös sivulta maahanmeno nopeaksi lätsähdykseksi, siinä on tapahtunut lipsumista viime aikoina. Gust treenasi kapulan luovutusta sekä sivulta maahanmenoja. Pikkuhiljaa edistyy..

Illalla mentiin jäljestämään. Tein Ruffelle n. 450 metrin mittaisen jäljen mäkiseen maastoon, jossa korkeuseroa oli varmaankin 20-25 metriä. Osa rinteistä oli vielä niin kivisiä ja risuisia, että jäljen tekemiseenkin kului 8 minuuttia, vaikka mielestäni kävelin reippaasti. Keppejä tuli seitsemän. Jäljen vanhetessa vajaan tunnin kävimme poikien kanssa lenkillä ja tein Gustille kaksi keppiruutua, joista jälkimmäisestä lähti noin 10 metrin mittainen jälki. Vauhtia riitti taas ja nelivedolla painelimme autolta ruudun ääreen. Ensimmäisessä ruudussa rauhoittui etsimään keppiä, mutta toisen ruudun jäljen löydettyään vimmainen meno alkoi. Kepit toki löytyivät, mutta täytyy nyt edelleen pitäytyä pelkissä ruuduissa.

Ruffe jäljesti hyvin, vaikkakin taas hiukan liian vauhdikkaasti. Jäjen ajoon meni yhtä kauan kuin sen tekemiseen, vaikka ajassa ovat mukana ilmaisut, palkkaukset sekä koiran rauhoittelu. Ruffe myös hukkasi jäljen kahdesti hetkeksi ja joutui etsimään sen uudestaan. Eli sellaista puolihölkkää mentiin.. Yksi keppi jäi metsään, se oli pöheikköisessä paikassa, missä oli sekä aluskasvillisuutta, kiviä, että nuorta koivikkoa. Vastaavanlainen paikka on aiemminkin tuottanut vaikeuksia. Sen sijaan kuoppaan asetettu keppi löytyi, samoin kivikossa ja rinteissä sijainneet kepit.

Jäljestysten jälkeen lähdettiin vielä metsälenkille. Kun tultiin takaisin, Gust sai hiukan ennen autoa jonkun hajun pitkään nokkaansa ja paineli mäkeä ylös. Muutaman sekunnin päästä Ruffe tuli samaan kohtaan ja lähti myös täyttä vauhtia mäkeen. Kutsuin molempia, Gust tuli takaisin, Ruffe ei. Kävelin hiljalleen autolle ja näin Samulin auton oman autoni takana. Arvasin, että koirat olivat haistaneet Samulin jäljet ja hiukan mietin, että kuinkahan pitkälle Ruffe juoksee. Kului varmaan noin 5-6 minuuttia ennenkuin Ruffe palasi läähättäen. Kotona kuulin Samulilta, että Ruffe oli käynyt noin 600 metrin päässä lähtöpaikalta hänen luonaan. Ottanut kontaktin, kääntynyt ja lähtenyt täyttä vauhtia takaisin. Viestiähän se juoksi, siitä ei ole epäilystäkään. Näköjään selviäisi voittajaluokan jäljestysosuudesta...

Oilin koulutus Varkaudessa

Sunnuntaina päästiin Oili Huotarin oppiin oman seuran järkkäämään koulutuspäivään Varkauteen. Gust oli sijoitettu jälkimmäiseen ryhmään, jossa oli mm. valmennusrenkaan ohjaajia, SM-tason koiria ja siis hmmm... minä & Gust :D

Ensimmäisessä vartin setissä Gust teki näyttävän sisääntulon ja juoksi suoraa päätä kentän kauimmaisessa nurkassa olevaan ruutuun. Vieläpä helkkarin hyvään paikkaan ja jäi sinne seisomaan. Oili sanoi että ihan selvästi se sanoo: "Kato äiti, mä oon täällä, osaan!", mutta minä olin tylsä ja kutsuin pennun pois. Kovin intoa täynnä se oli, kuten aina.

Jos alku oli pientä Gustin sooloilua, niin yhteisen treenimme aloitimme luoksetulon stopeilla. Ollaan tehty niitä kierrättämällä, mutta valittelin Oilille, että Gust jostakin aavistaa milloin aion sen pysäyttää ja ennakoi hieman. Oili opetti minulle "namijuoksutusleikin" ja sen avulla saatiin hienoja stoppeja ilman pienintäkään ennakointia. Juju oli siinä, että kun en stoppaa koiraa, niin heitän palkan taaksepäin ja vaikka stoppaisin, teen taaksepäin heittoa ennakoivan käsiliikkeen kuitenkin. Toisena liikkeenä meillä oli nouto ja siinä toivoin palautuksen alkuun hieman enemmän voimaa. No, Oilin mielestä vauhti ei ollut ollenkaan hidas alussakaan, ja sanoi vielä, että ennemmin niin päin että kiihdyttää, kuin että lähtisi kovaa, mutta hidastaisi. Eli mitään ongelmaa tai parannettavaa ei kapulan tuonnista löytynyt. Sen sijaan kuten Christa muutama viikko sitten, niin myös Oili kiinnitti huomiota Gustin ilmeeseen kapulan heiton aikana ja sen jälkeen. Nyt Gustia ei päästetty noutamaan, ennenkuin istui kauniisti vieressä ja oli lopettanut aijaamisen. "Helpotettiin" tunnetilan saamista sillä, että tein aina kapulan heitettyäni täyskäännöksen. Gusthan ei mielellään olisi pois halunnut kääntyä, mutta totteli kyllä kun pyysin. Sen jälkeen sai "lennosta" lähteä noutoon. Lopuksi harjoiteltiin vielä hiukan sivulla istumista samalla kun heilutin oikealla kädellä kapulaa. Gust painautui tiiviisti jalkaani vasten, mutta pysyi kuitenkin istumassa. Kaikkea ei kerralla pysty korjaamaan, joten aloitellaan tuosta, että pysyy istumassa ja viilataan pikku hiljaa asento paremmaksi.

Toisessa setissä tehtiin seuruuta. Oili sanoi, että asenne on loistava, samoin paikka, ja seuruu kokonaisuudessaan näyttää tosi hyvältä. Myös täyskäännös oikeaan oli tiivis ja nopea. Hiukan viilattiin minun kävelyä, rytmi saa olla sama kuin tällä hetkellä, mutta hiukan pitemmällä askeleella. Silloin Gustin ja minun yhteisestä liikkeestä tulee mahdollisimman hyvän näköistä. Oili sanoi, että kannattaa aika ajoin pyytää jotakuta katsomaan miten minä kävelen, jotta se parhaiten sopii Gustin pitkään askeleeseen. Vasemmalle kääntyessä Gust saisi vielä hiukan paremmin käyttää takapäätään ja nyt tehdään matalan purkin päällä harjoituksia kotona - ja itse asiassa molempien poikien kanssa.

Lopuksi tehtiin koko ryhmä yhdessä paikalla istuminen ja paikalla makuu häirittynä. Istumisessa pysyin parin metrin päässä Gustista ja palkkailin aika usein. Hyvin pikkumies patsasteli. Paikkamakuu olikin hiukan erilainen ja hauska. Oili lastasi lelurekka-auton lavan täyteen herkkuja ja pitkästä narusta veti autoa makaavien koirien nenän edestä kahteen kertaan. Olin n. 7-8 metrin päässä Gustista, kävin välipalkkaamassa pari kertaa ja aina "rekan" mentyä ohitse. Gust hiukan nuuhki ilmaa rekan pysähtyessä n. puolen metrin päähän nenästään, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen. Hieno pieni pentu!

Paikallaolojen jälkeen otimme luoksetuloja rivistä yksi kerrallaan. Gust sai olla ensimmäinen kutsuttava koira. Kävelin n. parinkymmenen metrin päähän kuten muut ohjaajatkin ja Oilin merkistä kutsuin. Gust ei välittänyt muista koirista mitään, vaan teki luoksetulon ihan normaalisti. Muille koirille Oili teki kovastikin jäynää ja valehuutoja, yritti vapautella niitä ennen aikojaan ja hiukan häiritä luoksetuloakin. Lopuksi mentiin tiiviiseen rinkiin jossa tehtiin kaukokäskyjä ja sivulta maahanmenoja omaan tahtiin. Gust ei siinäkään reagoinut muiden käskyyn tai toisiin koiriin.

Muu porukka jatkoi vielä yhteistunnarilla, jossa tuoreiden tikkujen lisäksi oli jokaiselta oma tikku ja koirat lähetettiin yksi kerrallaan etsimään omaansa. Tämä osoittautui muutamalle koiralle aika vaikeaksi tempuksi, kun tikkurivissä oli monen ihmisen hajuja. Harmitti ettei Ruffe ollut mukana, mutta täytyy kokeilla sen kanssa tuota heti, kun jossain yhteistreenissä ollaan.

Oli kerrassaan antoisa päivä. Saimme hyvät vinkit jatkoon ja lisäksi opin kaikenlaista muiden treenejä seuraamalla. Oili myös kehui Gustin työskentelyä ja sanoi että "huikean hieno koira sulla siinä on, et sitten pilaa sitä". Toivottavasti en, kaikkeni teen jotta kehityn ohjaajana.

Ruffe vietti sunnuntain Samulin kanssa Kuopiossa paimenessa. Iloiset pojat tulivat reissusta takaisin, treenit olivat sujuneet hienosti.

Häiriötä

Torstaina oltiin molempien poikien kanssa Ruffen aksaryhmässä. Ruffe yllätti täysin ja tuli sellaisiin ohjauksiin, joita ei oltu ikinä ennen edes uneksittu yrittävämme. Ruffella on nyt kerrassaan ollut kuulo päällä aksatreeneissä, se hakeutuu esteille hyvin, eikä sitä tarvitse enää pelkästään etäohjailla ja lähetellä. Aiemminhan Ruffe ei tullut kolmea metriä lähemmäs minua millään ja saattoi kesken kaiken vetästä jonkun oman "muuvin" väliin ja tähyillä, josko sitä jo A-esteelle, puomille tai keinulle pääsisi. Sormen liikahduskin liikautti koiraa vähintään viisi metriä kauemmas. Nyt on ihan eri meininki. Kun Jarilta saatiin vielä vaikeimpiin kohtiin hyvät neuvot, ni vedettiin ehkä parhaimmat treenit ikinä. Jos vielä saadaan juoksukontakti A:lle kuntoon, ni kyllä me syksyn aikana ykkösluokassa startataan. Kepit on yhä hitaahkot, mutta selkeästi joka ikinen toisto on edellistä nopeampi. Nyt tarvitaan vaan treeniä, jotta hyvä, nopea rytmi taas löytyy.

Torstain aksarata

Gust teki radalla olevaa kahden putken yhdistelmää, sekä yhtä n. 20 cm korkeaa hyppyestettä. Lähtönopeus on kova ja kimmoisuutta riittää, putket rullalle vaan. "Yleisö" kovasti yritti minulle sanoa, että aksakoirahan Gustista pitäs tulla, mutta kyllä me pysytellään ensisijaisesti tokon, paimennuksen ja pk-jäljen tai pk-viestin parissa. Aion aksaesteet Gustille kyllä opettaa, voin hyödyntää niitä sitten myöhemmin, jos joskus haluan. Tokotreeneissäkin aksaesteet ovat välillä käteviä "apuvälineitä".

Perjantaina meillä oli "tokohäirikköjen" ensimmäinen kokoontuminen. Paikalla oli viisi häirikköä kuudesta. Ryhmän tarkoituksena on siis tehdä joka toinen perjantai häiriötreeniä. Eini veti ensimmäiset treenit ja hauskaa oli. Kaikki koirat olivat kentällä yhtäaikaa, ensimmäisenä tehtävänä oli leikkiä toisista koirista välittämättä ja samalla hiukan valmistaa tulevaan. "Helppo juttu", sanoi Ruffe ja repi purupatukkaa minkä jaksoi. Ja voittihan se minut vetoleikissä, monta kertaa. 

Seuraavana oli paikkamakuu häiriöillä höystettynä. Satu ja Piki kävelivät imutusseuruuna paikallaolijoiden edestä ja takaa, noin 1-2 metrin etäisyydeltä. Sen jälkeen Eini kävi kolme kierrosta houkuttelemassa koiria mukaansa. Suullisen houkuttelun Ruffe kesti, toisen kierroksen leluhoukuttelussa sen sijaan mokasi ja meinasi lähteä Einin heittämän lelun perään. Totteli kuitenkin samantien paikka-käskyäni ja huomasi itsekin mokanneensa. Kolmas houkuttelu tapahtui namien avulla. Eini vei avoimella kämmenellä nameja melkein koiran kuonoon kiinni, mutta nyt Ruffe tiesi pelin hengen. Nuuhkaisi, mutta veti kuononsa pois houkutuksista - ja pysyi hienosti maassa. 

Paikkamakuun jälkeen Eini viskoi kentälle pienelle alueelle merkkejä, noutokapuloita, leluja ja namikupin täynnä herkkuja ja kävi itsekin makaamaan keskelle kenttää. Tehtävänä oli seuruuttaa koiria kaikki yhtäaikaa tuossa "häiriöalueella". Eini vielä heitteli kapuloita ja leluja ja yritti houkutella koiria mukaansa. Ruffe alkoi jo olla aika hyvässä "kuplassa", eikä juuri mennyt houkutuksiin. Kerran taisi kontakti tipahtaa, muuten teki todella hyvin ja skarpisti töitä.

Viimeisenä tehtiin kaukokäskyjä koirat n. metrin halkaisijaltaan olevan ympyrän kehällä hännät keskipisteeseen päin. Pysyin aika lähellä ja tein pääasiassa vain m-i-m siirtymiä. Myös muutaman i-s-i vaihdon. Muutama huono maahanmeno ja istuminen tuli, mutta varmaankin 60-70% vaihdoista olivat hyviä. Häiriö ei juuri vaikuttanut.

Ennen autoon menoa Ruffe hyppi myös pari kertaa 80-senttisen hypyn. Toisessa takajalka taisi hiukan hipaista estettä, mutta ensimmäinen oli ilmava ja "puhdas".

Oli tosi hyvät treenit. Näitä lisää, niin varmasti häiriönsieto paranee huimasti kaikilla koirilla. Kannattaa aina hiukan "ylikouluttaa" kaikkeen. Kisoissa ei varmasti koskaan tee 100 % suoritusta, joten jo 80-prosenttisen suorituksen pitää olla hyvä ja vaatimukset täyttävä.  

Häiriötreenien jälkeen Gust teki ruutua tolpankierron kautta. Yllättäen teki taas useamman kerran kaksiosaisen liikkeen. Palkkasin pelkästään kehulla nämä, ja pallon sai vasta kun kerralla osui oikeaan kohtaan. Kaksi hyvää onnistumista sai riittää. Häiriötä oli kyllä Gustillakin. Kentällä jalkapalloa potkineet ja muuten vain leikkineet lapset olivat muutaman metrin päässä seuraamassa Gustin treenejä. En tiedä huomasiko pentu edes lapsia, yhtään havaittavaa silmäystä se ei ainakaan häiriölapsille suonut... Hiukan tehtiin myös seuruun käännöksiä (lelun avulla tosi hyvät 90 ja 180 asteen käännökset molempiin suuntiin), yksi seisomaan jääminen ja muutama n. 40 cm korkuinen hyppy.

Aivan treenin lopuksi tehtiin myös pentujen (Gust, Riio, Grimm ja Piki) ja senioriosaston (Dino) noin minuutin mittainen paikkamakuu. Gust oli Riion ja Dinon välissä ja patsasteli hienosti. Olin n. 7 metrin päässä ja kävin muutaman kerran välipalkkaamassa. Kerran Gustin nenä oli mennä maahan, mutta nosti sen samantien uudesta paikka-käskystä. Myös maahanmeno ja sivulle nousu olivat melko hyvät. Loppupalkka oli rauhallinen oikean mielentilan vahvistamiseksi.

Meillä on kiva "häirikköporukka". Melkeinpä toivoisin, että tuolla sakilla pystyisi treenaamaan parikin kertaa viikossa, mutta aikataulujen sovittaminen on hankalaa. Lähes kaikilla kun on useampi laji valittuna koiraharrastusten joukosta.

Tokokuvia

Pauliina Havo oli ottanut Oilin tokokoulutuksessa hienoja kuvia Gustista. Kiitokset!

Ruutuun!

Gustilla niin sanotusti "lähdöt kohdillaan..!"

Täyttä eteen

Tunnaritikun piilotusta odotellessa

Missä se tikku on?

Löytyi!

Mitäs sitte tehtäis?

Leikkiä, jee!

Toko vaan on kivaa!!

Myös Eini Hiltunen otti kuvia (alla), kiitokset!

Vahva pentu!

Pallo mulle..

Seuruuta

Lisää seuruuta

Paikallaseisomisen treenausta

Kieli keskellä suuta

Juoksukontakteja

Tokotreenit jatkuivat keskiviikkona. Ruffe pääsi tekemään ohjatun noudon alkeistreenejä jotta saadaan liike taas kuntoon. Ruffe teki myös hiukan paikkaistumista Katjan ja Einin häiriköidessä ja loppuun AVO-paikkamakuun. Itse paikallaolo meni hienosti ja hyvällä asenteella, mutta maahanmeno sekä istumaan nousu olivat molemmat huonoja. To do -lista sai siis jatkoa :)

Gustin kanssa jouduttiin pulaan ruudussa. Ei löytynyt oikea paikka millään. Kentällä epäilin, että vieras kosketusalusta olisi syynä, mutta kotona tulin siihen tulokseen että kyllä se minun kädestä palkan saaminen nyt aiheuttaa sekaannusta. Seuraavana päivänä korjattiin homma kotipihalla ja nyt paikka löytyy taas kun palkka tulee heittämällä. Hiukan Gust teki myös häiriöseuruuta ja yhden noudon.

Torstaina Ruffen aksatreenit olivat itsenäiset, joten menin hallille jo heti työpäivän jälkeen. Eini ja Grimm tulivat treeniseuraksi. Ruffe teki lyhyttä rataa sekä kepit kahdesti. Olin tyytyväinen, tosin kepit on hidastuneet kesätauon aikana huomattavasti, mikä nyt on aivan luonnollista kun vasta alkeissa olevalla koiralla pitää pitkän tauon. Täytyy olla tyytyväinen, että Ruffe sentään osaa mennä oikein sisään, eikä jätä hommaa kesken.

Gust teki hiukan puomin alkeistreeniä sekä kahta mutkaputkea. Puomi oli niin matala (luiskat maksipöydälle), että lähinnä Gust hyppeli pintojen ylitse puolelta toiselle. Hihnassa saatiin pari toistoa kuitenkin pitkin ramppia.

Perjantaina jatkettiin Gustin kanssa pihatokoja. Tehtiin noudon luovutusta ja eteentuloa, sekä tunnari. Tunnari on nyt Oilin neuvojen jäljiltä taas hyvässä vaiheessa, eteentuloa pitäisi treenata enemmän. Kapulan luovutuksessa jostain syystä tulee suoremmin eteen kuin ilman kapulaa. Ruffen kanssa ajeltiin Hammaslahteen Jarin aksakentälle treenaamaan. Hauskaa, hyödyllistä ja ihmeen onnistunutta treeniä tehtiin tauostamme huolimatta. "Lahjattomat ne vain treenaa", oli Jarin kommentti :D Aksattiin myös ensimmäistä kertaa ikinä ulkona, mutta se ei Ruffea häirinnyt. Rata oli ykkösluokan tasoinen, helppo ja sujuva, juuri meille sopiva. Kepit olivat edelleen hiukan hitaat, mutta Jarin mukaan treenin myötä taas hyvä, nopea rytmi kepeille kyllä löytyy. Edelleen Ruffe haki kuitenkin keppien aloituksen oikein ja teki loppuun asti, joten ongelma ei ole kovin suuri. Ensimmäisellä kerralla esteeltä 22 Ruffe oli menossa kovaa vauhtia puomille, mutta sain juuri ajoissa huudettua pois. Parilla toistolla saatiin käännös kuntoon.

Aksarata 5.9. Hammaslahdessa

Lauantaina ajettiin Ruffen kanssa uudestaan Hammaslahteen Jarin luokse. Tällä kertaa A:n juoksukontaktikurssille. Nyt on kaksi viikkoa aikaa opettaa koiralle loikka kehikkoon ja sieltä pois. Ruffe sai jo Jarin luona hyvin juonesta kiinni, joten en usko hommassa paria iltaa kauempaa menevän. Jää ainakin kunnolla aikaa tempun vahvistamiselle ennen seuraavaa vaihetta. A:n juoksukontakti on minun ehto aksan jatkumiselle. Ruffen itsenäinen A näyttää sen verran kamikaze-meinigiltä, että en tällä hetkellä voi päästää sitä yksinään estettä suorittamaan ollenkaan ja tuntuu myös pahalta pysäytellä sitä 2on2offiin. Jos ei juoksua opita, ni sitten ei A:ta enää tehdä.

Lauantai-iltapäivällä tokoiltiin JoAn ulkokentällä. Ruffe kävi leikkimässä leluilla ja ilman leluja ja hurjan hyvin se leikkikin. Gust teki seuruuta, seisomaan jäämisen, luoksetulon stopin, kahdesti ruutuun menon aksaputken kautta, luoksetulon, sekä noudon. Ruutu toimi edelleen, luoksetulon stoppia hiukan ennakoi. Seuruu näyttää kivalta sivustakin! Noudon palautuksessa saisi alun 5 metrillä olla vielä hiukan enemmän voimaa, lopun tulee hyvin. Täytyy kysyä viikon päästä Oililta mikä siihen auttaisi, en ole toistaiseksi kutsunut, juossut karkuun, enkä mitään muutakaan mitä yleensä tulee kokeiltua. Ja tältähän se tänään näytti:

Gustin kanssa olen nyt myös treenannut leikkimistä ilman leluja. Pikkuhiljaa leikkimme paranee, ja nyt Gust jo lähtee hyvin hippasille, eikä ole heti haahuilemassa ympäriinsä lelua etsien. Ruffen kanssa tätä on tehty pikkupennusta asti, mutta Gustin kanssa jostain syystä on unohtunut. No, sen verran nopeasti tuntuu kehittyvän, että parin viikon päästä meillä varmasti on jo yhteinen leikki ilman "apuvälineitä".

Ruffe vetäs heinän nenään

Tiistaiaamuna varasin Ruffelle eläinlääkäriajan viikon verran verensekaista kudosnestettä erittäneen vasemman sieraimen takia. Muita oireita ei ole ollut, eikä Ruffe ole kipeältä vaikuttanut. Eläinlääkäri epäili heti, että sieraimeen on mennyt jotakin. Ruffe rauhoitettiin ja sierain tähystettiin. Sierain oli ärtyneen oloinen ja syvällä sieraimessa näkyi heinän korren palanen. Harmiksi niin syvällä, ettei eläinlääkäri saanut sitä vedettyä ulos. Nyt toivotaan, että elimistö hajottaa korrenpalan ja sierain toipuu 10 päivän antibioottikuurin avulla normaaliksi. Kovin väsynyt ja horjuva Ruffe oli koko illan, vaikka sai herätyspiikinkin. Liekö sille kilomäärää vähempikin rauhoitusaine riittävä, kovin nopeasti siltä rauhoituksen jälkeen lähti taju.

Ruffen ja Gustin kanssa lääkärikäynnit ovat ihanan helppoja. Molemmat tulevat (ainakin vielä) mielellään sisälle, ovat sosiaalisia ja antavat tutkia vastustelematta. Tutkimusten jälkeenkään ei muistella pahalla, vaan taas lääkäritäti tai -setä on ihan yhtä kiva ihminen kuin aiemminkin. Kummallekaan ei ole koskaan syötetty lääkärissä namuja. Olisko siinä se sitten, asiasta ei tule isoa numeroa kun ei siitä namujen kera sellaista tee. Oishan se itellekin outoa jos jännässä paikassa joku syöttää hulluna karkkia ja yrittää sillä tavalla pimittää sen mitä "selän takana" tapahtuu. Ole siinä rennosti sitten..

Ruffe kotona toipumassa rauhoituksesta

Lääkehuuruinen Ruffe jäi illalla Samulin kanssa kotiin, kun me lähdettiin Gustin kanssa tokokentälle. Oli ilahduttavasti porukkaa, 6 ihmistä ja 8 koiraa. Gust teki ensin henkilöryhmässä seuruuta. Ei välittänyt ihmisistä, mutta alkuun oli villinä ja pomppi muutamaan otteeseen. Saatiin kuitenkin hyviä pikku pätkiä onnistumaan ja pääsin palkkaamaan. Kivalta Gustin seuruu kyllä näyttää. Seuraavana ruutu kosketusalustan avulla. Lähetin Gustin kiertämään Einiä ja siitä ruutuun. Kaksi onnistunutta toistoa, kävin palkkaamassa ruudussa. Lopuksi vielä pitkältä matkalta ruutuun suorapalkalle. Jotakin sählinkiä Gustille sattui ruutunauhan kanssa, vetäisi leluun syöksyessään nauhankin mukaansa.

Hiukan leikkiä väliin, yksi luoksetulon stoppi puun kierrosta ja sitten muutama seisomaan jääminen. Ensimmäinen oli huono. Gust pysähtyi, mutta vain muutamaksi sekunnin kymmenysosaksi. En palkannut. Seuraavat olivat parempia ja otin n. sekunnin viiveen mukaan. Erikseen tehtiin seisomisen kestoa, jossa kiertelin Gustin ympäri ja palkkailin välillä namilla. Alkuun jouduin kahdesti huomauttamaan tassujen liikuttelusta, sen jälkeen ymmärsi. Lopuksi tehtiin vielä luoksetulo. Pyysin Gustin sivulle, siitä maahan ja jätin koiran. Ekalla kerralla ennakoi seistessäni ja lähti tulemaan, vein "ohhoh"-sanojen kera takaisin. Toisella kerralla pysyi hyvin ja luoksetulo oli hyvä ja nopea.

Treenin lopuksi kävi autolla pikku vahinko, kun en huomannut automme ohi juoksevaa snautseria. Olin selin Gustiin avaamassa auton häkin ovea, kun Gust ampaisi snautserin perässä kentälle hillumaan. Tuli kuitenkin kutsusta pois, eikä aiheuttanut kummempaa härdeliä.

Loppuun tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuu. Gustilla oli oikealla puolella groenendal ja vasemmalla Maaritin Skoda-snautseri. Palkkailin tiheästi ja kävin maksimissaan n. 10 metrin päässä koirasta. Kesto oli noin 1-1.5 minuuttia. Gust ei juurikaan vilkuillut sivuille, vaikka rivissä aika moni kävi välipalkkailemassa ja liikettä sen takia oli jatkuvasti. Hyvä tästäkin vielä tulee.

Kesän 2014 viimeinen paimennus

Sunnuntaiaamuna lähdettiin porukalla paimeneen. Maarit tuli Shelliltä mukaan matkaan ja huristelimme peräkkäin Hannun luo Kuopioon. Ruffe teki kolme settiä. Ensimmäisessä mopo keuli, eikä koira ollut oikein kuulolla. Samuli yritti volyymiä lisäämällä saada käskyjä perille, mutta sehän se ei ole ikinä auttanut, eikä auttanut nytkään. Ruffe piti kyllä lampaat kasassa, mutta enimmäkseen itselleen se töitä teki. Toisen setin Samuli ja Ruffe olivat pyöröaitauksessa ja Samuli sai taas yhteyden koiraan toimimaan. Kolmas setti menikin isolla pellolla paremmin. Loppuun saivat tehdä vielä hiukan "oikeita töitä" ja siirtää kaksi lammasryhmää toiselle laitumelle ja yhdistää ne siellä.

Gust kävi kahdesti pyöröaitauksessa treenaamassa flänkkejä, kuljetuksen alkeita ja stoppeja. Penneli oli vauhdikas, mutta tottelevainen. Hiukan tiukemmin sitä kahdesti komensin ottamaan etäisyyttä lampaisiin ja hyvin totteli. Myös lampaille menot ja poistulot olivat hyvät.

Maarit kävi Chicon kanssa kolmesti sytyttelemässä ja kyllä 6 kk ikäistä pentua lampaat alkoivatkin kovasti kiinnostaa. Vielä on häntä hiukan pystyssä ja selvästi kovasti jännittää, mutta tuosta on hyvä jatkaa.

Paimennuspäivän lomassa syötiin, juotiin ja jutusteltiin sekä lenkkeiltiin Maaritin koirien kanssa. Oli taas tosi mukava päivä.

Kohta pääsee töihin

Lampaat tuotu

Kuljetusta pyörössä

Steady..

Poispäinajoa

Tottelisko lie downia, ehkä puolittain..

Töissä tuli jano, katsekontakti lampaisiin on toki pidettävä.

Vielä jaksais..

Maanantaina tehtiin pikkuisen pihatokoja Gustin kanssa. Harjoiteltiin istumista, eteentuloa ja kapulan luovutusta nakkipalkalla. Tällä kertaa pidettiin maltti matkassa ja lelut piilossa. Kävin koirien kanssa myös reilun tunnin maastolenkin juosten. Rentoilupäivä.