Kisavalmistautumista

Pari viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Ollaan paimennettu ja treenattu tokoa. Woollandian kasvattipäivillä helatorstaina molemmat pojat osallistuivat Woollandian paimennusmestaruuskisoihin, joissa kukin sai tehdä kisaradan osaamistasonsa mukaisesti. Me esitettiin Gustin kanssa "haku", joka siis tapahtui ihan lähietäisyydeltä ja vielä niin että itse seisoin lampailla. Sen jälkeen ajettiin peruskuljetuksena koko rata ja tehtiin häkitysyritys, jossa lampaat päättivät portin kanssa taistellessani lähteä viereiselle varikolle. Saatiin 23 pistettä sadasta tarjolla olleesta, mutta vältettiin komeasti kisan jumbosija :) Ruffe ja Samuli tekivät lyhyen haun ja puolet rataa poispäinajona, puolet peruskuljetuksena. Häkillä heiltäkin lampaat ottivat jalat allensa ja juoksivat parinkymmenen metrin päässä olleelle varikolle. Kävivät kuitenkin hakemassa ne takaisin uutta yritystä varten.

Ollaan käyty myös pari muuta kertaa treenaamassa paimennusta Woollandiassa. Ruffe on treenannut mm. hakujen alkeita ja Gustin kanssa ollaan tehty aika vapaasti, jotta pikkumies oppii itsekin ajattelemaan eikä vain odota käskyjä. Pitäs kyllä päästä treenaamaan enemmän kuin kerran viikossa, ehkä ne kesälampaat on jo ensi kesäksi hommattava :)

Tokossa ollaan valmistauduttu Gustin kanssa tulevaan SM-viikonloppuun. Meidän tehtävänä on suorittaa siellä ALO-luokan liikkeet ja niiden osia onkin yritetty hioa kuntoon. Puuduttavia ALO-treenejä on toki höystetty kaikella kivalla, eli ylempien luokkien liikkeiden osilla. Liikkeiden alkuperusasentoja olen palkkaillut ja Gustin kontakti on nyt parempi kuin aiemmin, mikä helpottaa lähinnä minua. Seisomisesta perusasentoon tulo on edelleen työn alla. Nyt perusasento on suora, mutta pylly tuppaa yhä jäämään vietereille pari senttiä ilmaan. Eiköhän viikko riitä korjaamaan se. Sen sijaan seisomisen stabiliteetti tuntuu nyt olevan kunnossa, samoin liikkurin käskyjen ennakointeja ei ole ollut. Häiriötreenejä tehtiin maanantaina Oilin kanssa ja tiistaina jättikimppatreeneissä Lahden keskustassa. Gustin vire tuntuu isossa hälinässä hiukan nousevan entisestään, mutta muuten ei lähellä pyörivät koirat ja ihmiset tunnu vaikuttavan suoritukseen. Kopkop, reilun viikon päästä sitten nähdään vaikuttiko hälinä SM-kentällä.

Mainittakoon myös, että paikallaolo on nyt ollut erinomainen viime treeneissä. Lähestytään jo sitä Varkauden kisassa olleen staffin sfinksimäistä suoritusta. Ja toinen maininnan arvoinen juttu on se, että maanantaina Oilin käskyttämässä seuruukaaviossa tuli yllättäen peruutusta 2 askelta. Gustin kanssa ei seuruun peruutusta ole treenattu yhtään, joten minun naamani oli kuulemma mennyt aika hämmästyneen näköiseksi. Kiltisti kuitenkin pakitin kun käskettiin ja Gust suoritti aivan loistavasti mukana. Kai se sitten on totta ettei bortsuja tarvi ees kouluttaa, ne osaa hommat itsestään (ironiaa, mutta vaikuttaa että jotkut näin luulee..).

Yhdet möllikisatkin käytiin. Niissä ei pisteitä jaettu, mutta kommentteja kyllä. Gustin seuruut ok, hieman tiivis välillä, mutta ei pahasti. Hypyn jälkeen seisomisesta perusasentoon tulo oli vajaa ja jossain liikkeessä vapautti itsensä liikkurin kiitos-sanalla. Muuten kaikki ok. Kisassa satoi ja paikkamakuusta viereinen koira singahti kuin ohjus noin minuutin kohdalla omistajansa luokse. Gust liikautti vähän kroppaansa, mutta ei näyttänyt siltä että olisi tehnyt mieli karata rivistä. Tulipahan testattua tämäkin.

Ruffen kanssa ollaan myös tokoiltu muutamia kertoja. Ei riittävästi, jotta edelleenkään kaukokäskyt olisivat kunnossa. Sen sijaan pilaamani tunnarin asenne alkaa taas olla kunnossa ja luoksetulon stoppi on parantunut paljon. Kaukoja ollaan tehty kepillä, mikä on selkeästi vaikeampaa kuin tyynyllä, mutta paranee. Myös riisipusseja olen kokeillut takatassujen päällä, toimivat nekin. Ruffen kanssa ollaan myös treenattu peruutusta ja tällä hetkellä 5 metriä menee hyvin, välillä kymmenenkin. Peruuttaen tehdyt käännökset eivät vielä joka kerta suju, mutta kovasti Ruffe yrittää. Peruuttaminen on sen mielestä hurjan hauskaa.

Pitäisi myös ehtiä jäljestämään ja treenaamaan viestiäkin. Ei vaan ole tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia ehtiä joka paikkaan. Töissä kuluu reilu kolmannes vuorokaudesta ja talomme roudataan tontille ensi viikolla. Jännää! Kunhan muutetaan, niin maastolajien harrastaminen helpottuu huomattavasti koska sitten käytännössä asutaan maastossa :) Ja kyllä me ehditään, Ruffe on 2-vuotias, Gust 1. Treeni- ja kisavuosia riittää, ei ole tarvetta eikä järkeä yrittää kaikkea kerralla.

Ruffe aksaa taas

Puolen vuoden tauon jälkeen ollaan Ruffen kanssa palattu aksakentälle. Saatiin paikka Hinnin ryhmässä tiistaisin ja täytyy sanoa, että olen melko ihmeissäni siitä, mihin me ollaan näillä kahdella treenikerralla taivuttu. Treenithän menee niin, että yritän pullikoida Hinnin tarjoamaa ohjausvaihtoehtoa vastaan selittelemällä "ei me tommosta osata". No, se ei auta, vaan yritettävä on ja sitten hetken päästä totean, että nyt osataan. Ehkä ensi viikolla jätän nuo valittelut kokonaan, noloahan moinen kitiseminen on.

Viime viikon rata näytti tältä:

Aksarata 5.5.2015

Tällä viikolla teemana oli persjätöt, joita piti viljellä ainakin väleihin 1-6, 9-11 ja 13-15. Etenkin alku oli tosi hankala ja Ruffe lähti pari kertaa menemään omin päin esteitä kun ohjaaja jumiutui sijoilleen. Lopulta sain Ruffen tulemaan ohjauksiin, kun Hinni käskytti minua, jotta en yrittänyt kurkkia taakseni koiraa ja juoksin enkä hissutellut. Saakohan kisoissa käyttää koutsia ohjaamassa koiran ohjaajaa kentän laidalta? Ratapiirros alla:

Aksarata 12.5.2015. Piirros: Hinni Ruottu

Ruffe on mennyt myös kepit ja keinun joka kerta oikein ja tainnut osua A:n kontaktipinnoille. Sekin on ihmeellistä tauon jäljiltä. Ekalla kerralla Ojangon vähintään 10 kentällä yhtäaikaa tapahtuva iltasirkustelu (aksaa, tokoa, pk- ja pelastuskoiratottista) sai Ruffen katsomaan muutaman kerran ympärilleen, mutta tänään se ei juuri enää ympäristöstä välittänyt. Hyvä sekin.

Ruffen kanssa on myös treenattu tokoa ja Samuli käynyt useamman kerran paimentamassa. Lauantaina olivat Samulin kanssa Kotikoskilla kurssilla. Hyvin oli mennyt ja hyödyllistä oppia tarttunut.

Pojat tarkkana paimennusohjeita kuulemassa

Gustin kanssa ollaan keskitytty tokoon ja käyty pari kertaa paimenessa, josta seuraavassa kirjoituksessa varmasti lisää. Tokossa on taas otettava alo-liikkeet työn alle, sillä SM-kisoihin ei ole enää montaa viikkoa. Viime perjantai-iltana ajeltiin Mikkeliin jossa pidettiin yhteistreenit VarPSilaisten ja mikkeliläisten kesken. Rakennettiin neljä kehää ja treenattiin pareittain. Hyvä kokemus ja kiva oli nähdä että uusi kenttä, uudet treenikaverit ja vierekkäiset kehät eivät aiheuta meille ongelmia. Jäätiin Mikkeliin myös yöksi ja mainostan tässä Huoneistohotelli Marjaa, mikä oli aivan ihastuttava paikka. Enpä muuta enää edes mieti, jos Mikkelin seudulla on yösijaa vailla.

Treenien jälkeen oli kiva nukkua Huoneistohotelli Marjassa

Aamulla Gust kävi koputtelemassa huoneistohotellin
naapurissa olleen sotamuseon Sotkun ovelle, ei ollu auki vielä

Sotakoirapatsas oli jännittävä. Sitä piti lähestyä varovaisesti takaapäin.

Kotimatkalla käytiin Vierumäellä hölkkäämässä opiston kymppi. Alan vetreytyä, matkaan kului 55 min. Nähtiin 2 lenkkeilijää ja noin 100 golffaria. Urheiluopistot on muuttumassa enenevässä määrin urheilijoiden harjoituspaikoista lomailijoiden ajanviettopaikoiksi. Näin varmaan pitää ollakin, jotta saavat rahoitettua toimintansa.

Maanantaina palattiin Gustin kanssa "koulunpenkille" Oilin luona. Tehtiin ALO-liikkeet kisamaisesti jaettuna ns. kolmeen kehään (Oilin kommentit kursiivilla):

Liikkeestä maahanmeno: Hyvä seuruu, pelästyin että jäikö pylly ylös, muttei ollut jäänyt. Hyvin sivulle. Hyvä! Loistava sivulletulo :)
Luoksetulo: Kävi kierroksilla ja jouduin ajamaan kerran sivulta pois koska oli huonossa asennossa. Pidin pitkän tauon liikkurin käskyn ja oman kutsuni välillä. Tuli kovaa ja vähän törmäsi sivulletulossa. Johtunee pallonviskelyistäni... Levoton jätettäessä - ei liiku kuitenkaan. Hyvä vauhti. Törmäsi lopussa!
Seuraaminen kytkettynä: Pomppi ja vähän painoi juoksussa, ei ihan parasta mahdollista. Poikitti ajoittain juoksussa ja vähän hätäinen.

Tässä välissä tauko.

Hyppy: Kuvitteli taas tietävänsä mitä tehdään ja tuijotti estettä. Vaadin kontaktin. Nosti pyllyä :( Muutoin siisti. 
Liikkeestä seisominen: Vinkaisi alussa josta huomautin. En nähnyt seisomaan jäämistä. Pitkä tauko liikkurin käsky-sanan ja oman perusasentoon käskyni välissä. Ei ennakoinut, mutta taas sivulle vinoon. Vinkaisi alussa. Pieni liike stopin jälkeen (takajalka). Vino perusasento!
Seuruu: Vinkaisi liikkeellelähdössä josta ärähdin ihan kunnolla ja aloitettiin alusta. Oli sen jälkeen ihan hiljaa koko lopputreenit. Parempaa seuruuta kuin hihnassa. Hyvä. Nyt istui hyvin!

Näiden jälkeen treenattiin. Ensin itsenäisesti noudon palautusta sivulle ja liikkeestä seisomiseen haettiin lisää stabiilisuutta. Heitin seis-käskyn jälkeen Oilin neuvon mukaan namin Gustin nokan alle, jolloin se jäi hienosti sijoilleen seisomaan eikä liikutellut takajalkaansa. Stopitkin olivat hyviä! Tehtiin myös muutama kaukojen siirtymä. Oilin kanssa katsottiin luoksetuloa. Ensin jättö, pitää tarkistaa että Gustin etujalat ovat tasassa, nyt yrittää jäädä istumaan toinen etujalka taaempana kuin toinen (ennakoi juoksemaan lähtemistä). Kun istuu hyvin, niin jättökin on hyvä. Jotta saadaan odotusarvoa hiukan pienemmäksi, niin muutaman kerran palasinkin jätön jälkeen joko palkkaamaan tai seuruuttamaan muutamia metrejä. Loppuun luoksetulo niin, että n. 5 metriä ennen minua sanoin Gustille sivu-käskyn. Tuli nyt hienosti törmäämättä sivulle. Ihan huippu suoritus. Treenien jälkeen vielä ns. "kolmas kehä", jossa paikallaolot seuraavan treeniryhmän meille vieraiden koirien kanssa.

Paikallaolo 4 min: Gust kahden bc:n välissä. Hyvin alas, makuu melko rauhallinen vaikka Oili häiriköi koiria juoksemalla ja pomppimalla ja huutelemalla. Hyvin ylös.

Huh huh...

Tiistai-iltana näin sähköpostissa iloisia uutisia. Meidät valittiin Gustin kanssa nuorten koirien tokorinkiin Uudenmaan kennelpiirissä. Huh helpotus kun ei tarvikaan harmitella, kunhan taas treenaa asioita kuntoon ennen seuraavia koitoksia. Tuomarien sanallinen arvostelu oli samanlainen mikä omakin tunne oli:

Paikallaanolo: Hyvä
Seuraaminen: Hyvä kontakti, aavistuksen edessä välillä, vähän tiivis välillä, pomppi juoksussa, kuitenkin hyvä kokonaisuus.
Luoksetulo: Siirsi tassua, nyki LOn käskyllä, varasti, hyvä vauhti, hyvä perusasennon paikka, mutta ei istunut kunnolla.
Nouto: Istui hyvin, upea vauhti, hyvä nosto. Varasti sivulle.
ALO hyppy: Hyvä hyppy ja seisominen, vähän vino perusasento.
Yleisvaikutelma: Vilkas, iloinen koira. Hyvä yhteistyö.

Viikolla ollaan keskitytty Gustin kanssa tuon luoksetulossa varastamisen poistamiseen. Ihmeen tiukassa se on, mutta paranee. Vappuaattona treenattiin Gumbossa Jessican avustuksella. Edelleen pylly nousi liikkurin käskystä, mutta saatiin se kolmannella yrityksellä pysymään maassa. Gust hiukan taas vinkuloi alkuun ja jouduin siitä sille huomauttamaan. Pitäisi vaan antaa sen päästää höyryt pois alkuun eikä ottaa suoraan autosta kentälle. Tunnari onnistui hurjan hyvin, malttoi hyvin haistella omansa nypläämättä vääriä tikkuja. Tämä alkaa selkeästi mennä eteenpäin myös vieraissa ympyröissä ja muiden kuin minun viedessä tikut. Uutena liikkeenä tehtiin merkkiä ja ohjatun alkeita. Merkin Gust osasi n. vuosi sitten, mutta jätin sen treenaamisen kokonaan kun pelkäsin menevän sekaisin ruudun kanssa. Nyt tehtiin viemällä alkuun lelu noin puoli metriä merkin taakse ja koira merkille (leluun). Sen jälkeen näytettiin paikkaa, koira merkille (luuli että siellä se lelu on) ja heittopalkka. Ohjatun suunnat suoraan merkistä sivulle, koira käsiavulla merkin taa ja siitä noutamaan. Helppoa ja hauskaa Gustin mielestä :)

Ruffen kanssa tuhottiin viikolla tunnarin palautus ja samalla myös koko tunnari. Nillitin kapulan pitämisestä eikä Ruffe kyllä yhtään ymmärtänyt mistä nillitys johtui ja mikä meni pieleen. Oli hiukan surkean näköinen, ihmetteli varmaan miksei oikean tikun tuonti kelvannutkaan. Sen jälkeen korjaussarjaa metsässä tikkua etsiskellen ja huippupalkkaa pidosta tarjoten. Torstaina teki jo ihan ok tunnarin Jessican luona.  Etsi nyt taas ihan hyvin ja palautuskin tuli laukalla (hitaalla, mutta kuitenkin). Silittelin päätä ja kehuin kun piti tikkua hyvin edessä. Sen jälkeen käsi kohti tikkua ja kun ote oli löystyä, niin käsi pois ja silittely jatkui. Uusi yritys jolloin antoi koskea tikkuun ilman, että ote löystyi. Hyvä juttu, ei ehkä jäänyt isompaa ahdistusta minun pieleen menneistä nillittelyistä.

Korjailtiin myös pitkän aikaa Ruffen ruutua. Sehän keksi n. kuukausi sitten jostain, että jos ruudussa ei ole koskteusalustaa, niin sinne mennään suoraan istumaan ja itsepäisesti tarjoaa nyt sitä istumista. Lähettelin sitä merkin kierron kautta ruutuun useaan kertaan, avustin kaukojen käsimerkillä seisomaan ja kun jäi seisomaan, niin palkka. Pieleen menneet kävin korjaamassa seisomaan, palkkaa niistä ei tietenkään herunut. Väliin tehtiin hyppy-seiso-palkka ja siitä ruutuun seisomaan. Kun alkoi ymmärtää, niin kokeiltiin haastetta. Käskinkin ruutuun suoraan maahan ja seuraavalla toistolla seisomaan jolloin taas tarjosi istumista. Voi jestas. Jessica sanoi, että Ruffe ei vaan kuuntele pysähtymiskäskyä, vaan kuvittelee tietävänsä itse. Kuvaus sopii kyllä hyvin tuohon koiraan :D No, treenataan kunnes korvat on auki ja saan sen käskettyä mihin asentoon haluan, myös istumaan. On ongelman kiertämistä yrittää varoa näitä. Loppuun muutama onnistuminen ja jätettiin siihen.

Luoksetulo oli seuraavana. Vauhti on hidastunut pysäyttelyjen ja niistä seuranneen epävarmuuden myötä. Nyt tehtiin ylipitkältä matkalta kovavauhtisia suoria luoksetuloja ja parin sellaisen jälkeen normimatkalta suora luoksetulo. Nyt vauhti oli hyvä eikä ennakoinut stoppeja. Stopit sinänsä alkavat olla aika hyvällä mallilla ja selkästi Ruffen ilme on nyt sellainen stopin jälkeen, että se oikeasti onnistui jossain. Tarkemmin ajatellen veikkaan nyt, että aiemmin Ruffe ajatteli, että luoksetulosta stoppikäsky oli ikäänkuin rangaistus jostain väärästä tekemisestä. Paimennuksessahan koira stopataan maahan välittömästi jos se yrittää tarjota väärää suoritusta, ehkä tulee sieltä.

Kaukoissa Ruffe tuli reippaasti eteenpäin kun kokeiltiin ilman tyynyä. Vaihdothan Ruffe osaa, koska tyynyllä pysyy hyvin, ei vain ymmärrä tai malta enää kun tyyny on poissa. Seuraavana apuna on keppi takajalkojen varpaiden edessä. Sen saanee helpommin häivytettyä pois kuin tyynyn.

Torstai-iltana tehtiin 2.5 tunnin metsäretki tontilta Samulin ja koirien kanssa. Oli kiva sää ja hienoja maisemia, muutama kännykkäkuva jäi muistoksi.

Ruffe on valinnut tulevalta pihaltamme tähystyspaikkansa.

Kyylä vaanii polskivaa Gustia, lopputulos alla olevassa videopätkässä :)

Kalliopoluilla on hauska pomppia.

Samulin käsitys kivasta polusta.

Fiskträskin rannalla.