Paimennuspääsiäinen

On ollut niin kiirettä että blogin päivittäminenkin on jäänyt. Ollaan tehty Ruffen kanssa muutamia hyviä tokotreenejä. Välttelen perusasentoja ja olen tehnyt paljon kierrättämistä tolpan tms. ympäri liikkeiden aluksi, vauhtitreenejä sekä temppuratoja. Toimii ja on pirun hauskaa. Olen myös oppinut taas uuden tavan leikkiä koiran kanssa ja sekin on pirun hauskaa. Kannattaa käydä katsomassa muiden treenejä, itsekseen kangistuu kaavioihin.

Gust-poikanen on jatkanut imutusseuruuta, tosin nyt kättä voi jo pieniksi hetkiksi nostaa ylös. Alkaa olla aika lähellä lelupalkkaan siirtyminen. Merkkiä Gust tarjoilee ihan itsekseen aina kun sellaisen jostain bongaa. Ruutu kiinnostaa myös kovasti. Noutokapulan pito on erinomainen. Kun saa sellaisen jostain varastettua, niin juoksee isokin kapula suussa pitkin poikin minne sattuu, yhtään pureksimatta. Nyt ollaan harjoiteltu tuomista ja muutamia kivoja onnistumisia omalla pihalla jo taskussa onkin. Häiriön sieto on hyvin vilkkaalla pennulla uskomattoman hyvä. Ei kiinnosta toiset koirat eikä ihmiset kun ollaan tultu "treenaamaan", ei vaikka olisi täysin vieras paikka. Myös pöhiseminen on jo käytännössä jäänyt pois kokonaan, vaikka toki isolla asenteella häntä kippuralla kentälle aina mennäänkin.

Enempi pääsiäisestä. Torstaina matkattiin Perniöön. Perjantaina vietettiin päivä Somerolla paimennuskurssilla. Ruffe kävi kolmesti lampailla ja Gust pyörähti myös kerran pellolla ja kerran pienemmässä aitauksessa. Kovasti syttynythän se on, joten komennus tuli laittaa kaappiin kasvamaan. Lauantaina ajelin Turkuun Kupittaalle jonne oltiin sovittu Jaanan, Rollen, Cindin ja Colan kanssa tokotreenit. Ruffe teki vain hiukan seuruuta, liikkeestä istumista, peruuttamista, ruudun ja merkkiä sekä lopuksi paikkamakuun Rollen kanssa. Arvelin, että koiruus on väsynyt matkustamisesta ja perjantain paimennushommista, joten en ottanut sille enempää. Gust kävi leikkimässä ja ilokseni Jaanan mielestä pentu oli juuri niin kiva ja hieno mitä itsekin olen ajatellut. Hyvin sähäkkä, nopea ja innokas.

Ruffen Rolle-velipoika oli hieno, muuta ei voi sanoa. Todella hyvää tekemistä, alkaa olla iso osa liikkeistä tai niiden osista hallussa. Vielä paikkamakuu varmaksi, ni se on siinä. Cindi taas varmaa Cindiä, iso moottori pienessä tytössä, toivottavasti parivaljakko Jaana & Cindi nähdään taas kesän SM-kisoissa menestymässä.

Tokojen jälkeen ajelin suoraan Somerolle jonne Samuli oli polkaissut pyörällä. Ruffe kävi kahdesti lampailla ja Gust kerran. Lampaita oli nyt enemmän ja se selkeästi rauhoitti Gustiltakin överihöyryt pois. Penneli oli itse asiassa aika pätevä, jopa ihan superpätevä. Ruffe tekee hienosti, mutta ihan ei Samulin auktoriteetti riitä lähettämään sitä hyvälle kaarelle. Lampaat vetävät magneetin tavoin ja kun koira tykkäisi kuljettaa, niin lähtee aina muutaman askeleen tulemaan kohti. Tähän pitää panostaa nyt paljon jotta pääsevät eteenpäin.

Sunnuntai lepäiltiin Perniössä maanantaita varten. Maanantaiaamusta ajeltiin Siuntioon Ruffen pentupäiville. Mukana oli myös Siian ensimmäisestä pentueesta koiria. Ja tottakai paimennettiin. Päivä oli lämmin, 20 astetta, mutta tilalta löytyi kiva uimakuoppa jossa koirat pääsivät vilvoittelemaan. Oli siinä vilskettä. Näin ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon Ruffen Judi-veljen. Siitä on kasvanut hieno poika, hyvin sähäkkä ja saalisviettinen pk-hakukoira. Syttyi lampaillekin heti.

Vetäisimme pääsiäisen hiukan pitkäksi ja keräilimme itsemme kotiin vasta tiistaina. Matkalla käytiin Sipoossa katsomassa myytävänä olevaa tonttia. Aika näyttää tuleeko siitä seuraava asuinpaikkamme vaiko ei. Gust kävi joka tapauksessa ensiuinnillaan, hermostui kun heittelin Ruffelle keppejä järveen :D

Gust hyppäs "tonttirannassa" uimaan

Paimennusta, leikkiä ja lenkkeilyä Anki-mummon (14 v) kanssa.

Tokoleikit Turussa

Ruffe paimentaa. Kuva Niina Virtanen.

Katse.. Kuva Niina Virtanen.

Poispäinajo. Kuva Niina Virtanen.

Kuljetusta. Kuva Niina Virtanen.

Tauolla. Kuva Niina Virtanen.

Ruffe ja Siia-äiti

Judi-veli

Gust-serkku karkas lammaslaitumelle. Kuva Jani Leisti.

Sade-sisko. Kuva Jani Leisti.

Muikku-sisko. Kuva Jani Leisti.

Kamalan paljon siianpoikasia. Kuva Jani Leisti.

Siian poikaset osaavat myös uida. Kuva Jani Leisti.

Irlanninsusikoirat takaa-ajajina

Keskiviikkona Ruffen sijaan VarPSin tokotreeniin lähtikin Gust ja pääsi siten elämänsä ensimmäiseen ohjattuun treeniin. Gust oli toisena vuorossa ja intoa riitti. Keskittyminen ei ollut ihan niin hyvää kuin kotona, mutta jos nelikuinen pentu n. 10 min treenin aikana kahdesti jää noin pariksi sekunniksi katsomaan jotakin muuta, niin ei huono ollenkaan ;) Seuruussa jostain syystä painoi kovasti enkä saanut käteni asentoa siten että oltais tehty yhtä hienoa alkeisseuruuta kuin kotona. Pentuluoksetulo tehtiin myös ja pari ruutuun lähetystä lelupalkalle. Enimmäkseen kuitenkin leikittiin. Gust pääsi myös isojen koirien kanssa riviin paikallaoloihin. Me tehtiin muutama n. 10 sekunnin paikallaistuminen jossa "etenin" puolen metrin päähän pennusta. Loppuaika leikittiin kahden lelun leikkiä ja oltiin samalla häirikköinä muille. Tästä se sitten pikkuhiljaa alkaa...

Torstaina Grimm tuli meille hoitoon ja vauhtia riitti. Kävin koirien kanssa n. tunnin lenkin Pärnän maastoissa. Gust juoksi pihalla jotenkin päin Ruffea niin että Ruffe ontui jonkun aikaa takajalkaansa. Ontuminen loppui nopsaan, mutta jätin varmuuden vuoksi aksatreenit väliin.

Gust ja Grimm

Perjantaina treenasin Pärnän ulkokentällä Ruffen kanssa tuolin kiertoa, merkkiä, ruutua, jääviä, tunnarin sekä luoksetulon. Tuuli ja hiukan ripsotteli vettä, mutta ei se haitannut. Jäävissä minun pitää nyt skarpata. Käsky ja apu tulevat liian samaan aikaan enkä tällä tavalla pääse avuista eroon. Nyt on edettävä. Gust pääsi liinassa leikkimään ja tekemään maahanmenoja sekä istumista. Harjoiteltiin myös lelusta irrotusta. Häiriötä oli kun porukkaa tuli treeneihin, mutta ei Gust huomannut sellaista ollenkaan.

Poikien treenien jälkeen vedin JoAn tokoryhmän viimeisen treenin ja sen päätteeksi lähdettiin lenkkeilemään Ruffe, Gust, Grimm ja Nelli. Gust haukkui alkuun Nelliä aika paljon, kiihtyi kamalasti kun pääsi autossa istuskelun jälkeen lenkkeilemään ja samalla pelotti ja ihmetytti kun Nelli ei juurikaan hillumiseen reagoinut. Lopetti onneksi jossain vaiheessa sen räksytyksensä.

Kun tultiin kotiin, lähti Samuli vielä Ruffen kanssa ulkoilemaan. Parinkymmenen minuutin päästä lähdöstä Gust pyysi ulos ja kun avasin oven, niin näin Ruffen kyhjöttämässä aran oloisena pihaporttimme takana. Kävin päästämässä sen sisään ja arvasin heti että jotain on sattunut. Yritin soittaa Samulille, mutta puhelin pirisi kotona. Samuli tuli n. puolen tunnin kuluttua. Metsässä oli neljä irlanninsusikoiraa tullut vastaan ja porukalla lähteneet jahtaamaan Ruffea. Se oli hädissään juossut 1.5-2 km matkan Harinjärven rannasta kotiin. Mikä onni ettei Gust ollut mukana, susikoirat saalisvietissään olisivat todennäköisesti sen saaneet kiinni ja varmaan möyhentäneet. Mutta vitsit että harmittaa Ruffen puolesta ja suuresti toivon että noiden omistaja ymmärtää pitää tästä lähtien koiransa kiinni. Ei ole ensimmäinen kerta kun ovat jahtiin lähteneet ja Ruffenkin luo ovat karanneet ainakin kahdesti aiemmin. Tällöin Ruffe on kuitenkin pysynyt takanani "turvassa", joten saalistustilannetta ei ole syntynyt. Onni onnettomuudessa mitään ei sattunut, Ruffe pääsi kotiin eikä päätynyt susikoiran suuhun eikä auton alle.

Lauantaina käytiin aamusta snautseriryhmän tokotreenissä Ruffen kanssa. Koira oli aamulla vielä hiukan vaisu ehkä perjantain järkytyksestä johtuen ja ajattelin että käyn vain leikkimässä hallilla. Mutta Ruffe olikin intoa täynnä kun treenikentälle pääsi ja tehtiin alkuun pk-hyppyä (80 cm) ja sitten seisomaan jäämistä, seuruuta ja pari suoraa luoksetuloa lelupalkalle. Loppuun 2.5 min paikallaolo ryhmässä, olin vessassa piilossa. Tokotreeneistä jatkettiin Seijan kanssa esineruutuilemaan. Ruffelle tehtiin 3 esinepistoa. Ensimmäinen n. 10 m, toinen 20 m ja kolmas 50 m. Toisessa erehdyin palkkaamaan vaikka Ruffe tuodessa pudotti esineen ja kolmannessa se löysi, mutta lähti samantien juoksemaan palkalle esinettä ottamatta. Tätä jumpattiin sitten hetkinen ennenkuin saatiin onnistumaan. Ruffe oppii hyvät ja pahat todella nopeasti, joten tästä lähtien on oltava tarkkana ainakin niin kauan kuin esineruutu ei sille ihan 100 % selkeä juttu ole. Seijalla oli tosi hyvät ideat ja vinkit Ruffen esineruutuun ja myös Gustin kanssa aloittamiseen. Innostuin itsekin ihan uudella tavalla koko hommasta.

Esineruutuilemasta kurvasin nopeasti kotiin vaihtamaan koiraa ja lähdettiin Gustin kanssa pentutapaamiseen. Paikalla oli 2 kelpietä (Terra ja Riio), 3 bc:tä (Siri, Gust ja Grimm), aussi (Piki) sekä faaraokoira (Sampo). Kelpiet ja bc:t n. nelikuisia, Piki puolivuotias ja Sampo 10 viikkoinen. Käveltiin Onttolan hienoissa kangasmaastoissa reilu tunti ja pennut juoksivat ja leikkivät.

Pikkusen tuli väsy

Teholauantai päättyi illalla parin tunnin lenkkiin Ruffen kanssa. Lenkin lomassa tehtiin 2 esinepistoa ja käytiin tekemässä muutaman kerran aksakepit JoAn hallilla. Hiukan meille tuli kränääkin kun Ruffe ei meinannut lähteä hallista ulos. Se joskus tuota tekee kun treenit ovat olleet liian lyhyet hikipinkobc:n makuun.

Sunnuntaipäivän löhöilyä, lampaantaljalla tietenkin

Sunnuntai koomaillaan, lenkkeillään ja siivoillaan kotia. Gust söi aamuruuan kädestä ja esitti hitsin hienoja maahanmenoja. Sadepäivä, mutta mikäs siinä, antaa sataa.

Viestikausi korkattu

Kesä ja pk-lajit tulevat. Viikonloppuna oltiin Marikan ja Hennan kanssa Mia Skogsterin pentuseminaarissa Veikkolassa. Hyvää asiaa paljon ja tärkeimpänä pidän mielessä, että motivaation kasvatukseen kannattaa todellakin panostaa paljon. Tekniikkaa ehtii hioa myöhemminkin.

Maanantaina käytiin Ruffen ja Gustin kanssa raviradan parkkiksella tokotreeneissä. Ruffe teki seuruuta, ruutua, jäävät, kaukoja sekä ohjatun noudon. Seuruu oli kivaa tekemistä häiriöistä välittämättä. Jäävät saisivat vieläkin olla napakammat. Kaukoissa keuli alkuun pahasti, mutta kun sain läheltä rauhoittumaan niin toimi hiukan kauempaakin. Ohjatussa oli varastaa oikealle kapulalle juuri ennen kuin käskin vasemmalle. Ruffe oli jo ehtinyt sännätä reilun metrin verran kohti oikeaa ja niinpä kääntyessään kurvasi suoraan keskikapulalle. En reagoinut mitenkään vaan tehtiin uudestaan. Hiukan epävarma oli edelleen suunnasta ja meno vaikutti sähläämiseltä. Palautus hyvä ja nopea. Ruudun merkki oli super! ja samoin ruutuun meno. Maahan meni hiukan hitaasti, mutta sivulletulo oli nopea ja oikein hyvä. Kivat, hyvät treenit tehtiin.

Gust teki istumista, maahanmenoa, imutusseuruuta, pentuluoksetulon ja leikki. Hieno oli huomata että se teki ja keskittyi minuun vaikka häiriötä oli muista koirista ja ohikulkijoista aika paljon. Pidin Gustin koko treenin n. 5 m mittaisessa liinassa. Hiukan kurjaa kun liinaan välillä vähän sotkeentuu, mutta ei oikein muuta voi niin kauan kun luoksetulo ei ole varma.

Tänään tiistaina aamulla tein Ruffelle takapihalle temppuradan joka sisälsi ensin tuijaryhmän kierron, merkille menon, siitä viistosti hyppyesteen, toiselle merkille menon ja loppuun ohjatun noudon vasemmalle. Nämä siis kaikki yhteen putkeen yhdestä pisteestä läheteltynä. Loppuun palkaksi kissanruokaa purkista. Hienosti meni ekalla yrittämällä oikein, hyvin kuunteli lievästä sähellyksestä ja parista pyörähdyksestä huolimatta (mitä-mitä-minne-minne?) ja näytti tykkäävän todella paljon. Näitä täytyy nyt ruveta tekemään kun eri liikkeitä ja varsinkin liikkeiden osia jo osataan paljon.

Illalla ajeltiin koko perheen voimin Mertalammen maastoihin korkkaamaan viestikausi. Ruffella oli matkaa n. 200 m ja parinkymmenen metrin jäljestysosuus. Into tapissa juoksi 5 kertaa tuon matkan. Gustin viestimatka oli 20 metriä ja sai juosta sen vapaasti 6 kertaa. Pennelillä oli ihan hurjan hauskaa ja kerran ei ehtinyt palkkaakaan ottaa kun oli kiire takaisin.

Ripuli

Kirjaimellisesti voihan kakka. Gust sairastui vesiripuliin keskiviikkona. Kaksi n. puolen litran kakkalammikkoa tuli vierashuoneesemme. Haju oli melkoinen, ette voi edes arvata... Soitin eläinlääkärille ja Gust sai 10 päivän antibioottikuurin varmuuden vuoksi. Ei kannata jäädä odottelemaan kun noin pienestä pennusta on kyse. Ruffe sairastui ripuliin sitten torstai-iltana, ei onneksi kestänyt kuin yhden illan. Attapectiniä annoin ja perjantaiaamuna oli kunnossa. Hiukan vaisuja molemmat olivat sairastellessaan Gust keskiviikkoillan ja Ruffe torstai-illan.

Itse olen ollut väsynyt viikonlopun pitkistä ajomatkoista. Ollaan treenattu pariin otteeseen, mutten ole kirjoittanut treenejä ylös. Sen muistan että Ruffen kanssa on tehty yksi todella hyvä tokon vauhtitreeni JoAn hallilla tiistaina (pitkiä matkoja, kiertoja, kapulan hakua hetsattuna, kilpajuoksua merkille ja ruutuun jne.). Keskiviikkona kotitokoiltiin ja torstaina käytiin Linnunlahden kentällä. Sekin kerta alkoi hyvin, sitten tuli muutama huonompi "lomps-suoritus" ja loppuun otettiin koko pitkän kentän mittainen luoksetulo, niin saatiin fiilis taas kohdilleen. Enempää tai tarkemmin en nyt jaksa analysoida. Itsellä ei ollut tarpeeksi selvät sävelet treenistä etukäteen ja silloin homma ei ikinä ole toiminut kunnolla.

Gust kävi harjoittelemassa kaupungilla kävelyä torstaina illalla. Joensuun tori raikui, kun otin pennun autosta ja lähdettiin kävelemään. Kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle piti haukkua ja pöhistä. Onneksi minuutin parin jälkeen penneli totesi, että turhaahan tuommoinen on ja loppuajan käveli ihan reippaasti ja suht nätisti. Ohikulkijoiden perään ryntäilynkin lopetti kun huomasi ettei kukaan kiinnitä siihen huomiota kuitenkaan. Näitä kaupunkikävelyitä tarvitaan nyt lisää.

Gust on edistynyt tokossa kuin varkain vaikka kovin vähän me ollaan harjoiteltu. Tällä hetkellä se osaa istua, mennä maahan käsiavulla (tärkeää! kyynärpäät edellä), seuraamisessa kestää muutaman sekunnin käden noston, kiepsahtaa perusasentoon ja pitää tunnaritikkua, metallikapulaa sekä puista noutokapulaa. Noutokin onnistuu muutaman metrin matkalta ellei saa päähänsä omia kapulaa itselleen. Sellaistakin on nähty :D Paikallaoloajat istuen ja maaten lasketaan vielä muutamissa sekunneissa. Näiden lisäksi ollaan harjoiteltu eteentuloa, ruutua kosketusalustalle, sekä merkkiä. Merkin taidan nyt kuitenkin unohtaa kunnes saan Gustille hyvän ajatuksen ruudusta. Liikkeestä maahanmenoa on tehty maahanmenotreenien yhteydessä.

Ennenkaikkea paljon on leikitty ja pidetty yhteiset tekemistuokiot lyhyinä ja hauskoina. Ollaan käyty hallilla ja kentillä paljon myös ihan pelkästään leikkimässä ja olen alkanut opettaa, että seisomaan jähmettymiseni tarkoittaa että kohta pallo tai muu lelu lentää. Lyhyesti ollaan treenailtu, jotta kertaakaan ei ole into tai keskittyminen lopahtanut. Hyvälle perustalle on helppo myöhemmin rakentaa.

Aksa on jäänyt vähälle. Perjantaiaamuna käytiin Ruffen kanssa tekemässä torstairyhmässämme ollut treeni. Torstain ohjattu treeni jäi väliin sillä yskin koko keskiviikko-torstai yön ja olo tuntui liian veltolta jotta olisin lähtenyt aksakentälle pinkomaan. Ensimmäinen "otos" meni hyvin (kepeillä oli suorapalkka ja kontakteilta sai myös palkkaa), mutta sen jälkeen tuli taas ongelmia Ruffen liiallisen irtoamisen kanssa (mm. esteeltä 12 puomille, esteeltä 13 A:lle, esteltä 8 seiniä hipoen putkeen) enkä oikein keksinyt niihin hyviä ratkaisuja. Ja tottapuhuen puhtaasti kurittomuudelta tuo irtoaminen alkaa vaikuttaa vaikka toki minun ohjauksessakin parantamisen varaa on. Puolikkaat kepit onnistuivat hienosti osana rataa, siitä olen tosi tyytyväinen. Ehkä jatkossa kuitenkin näissä omatoimitreeneissä teemme vain jotakin lyhyttä pätkää ja sellaista minkä varmasti itse osaan, menee liikaa sähläämiseksi kun kukaan ei ole neuvomassa.

Gustin pentupäivät

Perjantaina töitten jälkeen ahtauduttiin Citikkaamme, 3 koiraa (Ruffe, Gust ja Grimm) ja 3 ihmistä (minä, Samuli ja Eini) viikonlopun tavaroitten kera. Ajettiin välietappiimme Heinolaan camping Heinäsaaren 6 hengen mökkiin yöksi. Mukavaa oli ja koirat saivat illan rallatella ajomatkan päätteeksi.

Lauantaina jatkettiin matkaa Gustin ja Grimmin synnyinkotiin Woollandiaan jonne Terhi ja Grimmin sisko Lyyti olivat jo ehtineet. Aloitettiin paimennuksella. Samuli treenaili Ruffen kanssa ja pikku pennutkin pääsivät lampaita katsomaan. Etukäteen mietin, että Gust saattaa alkaa pöhisemään lampaille ja vähän pelätä niitä, mutta mitä vielä. Pennelihän sytty hommaan heti ja innoissaan liikutteli lampaita apukoirien avustuksella kaksi lyhyttä settiä.

Paimennuksen jälkeen koirat saivat juosta ja leikkiä pihalla tai sisällä mielensä mukaan. Me saimme avustaa karitsojen korvamerkinnässä, nähtiin yhden karitsan syntymä, syötiin hyvin ja saunottiin. Illalla ei paljon unen tuloa tarvinnut houkutella.

Sunnuntaina heräilimme jos ei kukonlauluun, niin innokkaiden pentukoirien tepastukseen kun koirat heräilivät ja aloittivat päivän leikit ja rallattelut. Taimin ja Wenjan joulukuun pentueiden pentupäivät alkoivat aamupäivällä paimennuksen merkeissä. Gust oli jo todettu tarpeeksi lampaista kiinnostuneeksi, joten se kävi vain ihan lyhyesti hiukan pyörähtämässä laitumella. Muutkin pennut näyttivät kiinnostuvan lampaista, toiset enemmän ja toiset hiukan vähemmän.

Yksi lammas karkaamassa tuijotuksesta huolimatta. Kuva: Marika Klossner

Gust odottelee vuoroaan. Kuva: Marika Klossner

Pentujen paimennusten jälkeen Ruffe pääsi taas treenaamaan ja pennut Minnan pentukouluun. Gust ei sinne valitettavasti ehtinyt kun olin Ruffen treenejä seuraamassa. Ensi kerralla sitten. Syötiin herkullinen lounas ja ISO täytekakku Swedun 12-vuotissynttärien kunniaksi. Lounaan jälkeen lähdettiin koko poppoon voimin metsälenkille, olisko siinä lähemmäs 20 koiraa kirmannut pitkin somerolaista pusikkoa. Ihan huippukivaa oli sekä pennuilla että aikuisilla koirilla. Varsinkin Ruffesta näkee miten se nauttii kun pääsee isoon porukkaan juoksemaan. Taisi siinä hiukan ihastua Gustin äidin Taimin upeaan askeleeseen, sen verran ahkerasti Taimia seuraili.

Pentupäivä kaikkinensa oli hurjan kiva, oli hauskaa ja mielenkiintoista nähdä kaikki Wenjan ja Taimin pennut sekä tavata pentujen omistajat. Juttua riitti - koirista, tokosta, aksasta, pk-lajeista ja paimennuksesta tietenkin.

Iltapäivän kääntyessä illaksi pakkauduimme taas autoomme ja ajelimme kotiin. Aika väsynyttä porukkaa ja jossain Juvan kohdilla alkoi jo juttukin loppua. Selvää oli, että kaikilla oli ollut yksi parhaista viikonlopuista ikinä. Superkiitokset kuuluvat Marikalle ja Kimmolle.