Ruffen tokokisaura alkoi viime lauantaina Porvoossa. Ja vähällä oli, ettei taas jäänyt kisat väliin. Tällä kertaa sain karsean noidannuolen selkääni torstaina ja olin todella kipeä. Arcoxia 120 mg -tableteilla olin jotenkin jaloillani lauantaiaamuna ja vaikka Samuli ehdotteli kisan väliin jättämistä, niin päätin raahautua paikalle. Niin vaikeaa noihin kisoihin mahtuminen tällä hetkellä on.
Samuli lähti mukaan ja kuvasi yksilöliikkeet videolle. Tässä liikkeet, tuomarina Harri Laisi:
Luoksepäästävyys (10): Eipä ongelmaa, istui nätisti vieressäni
Paikallamakuu 2 min (10): Ruffe aussi- ja bc-narttujen välissä. Joko jäykästä olemuksestani tai ohjaajien yhtäaikaisista komennuksista johtuen Ruffe jotenkin hämmästyi maahan-käskyä ja "putosi" viereeni hiukan minua väistäen lonkalleen. Ruffehan ei siis juuri ikinä makaa lonkka-asennossa edes kotona, paikallaolossa ei koskaan. No, siihen asentoon se jäi ja näytti ahdistuneelta. Ei ilmeisesti uskaltanut korjata asentoaan eikä liikkua muutenkaan, joten näytti suolapatsaalta. Kaikki koirat pysyivät paikallaan - onneksi. Tosin joku käväisi puolittaisessa istuma-asennossa ja vinkui välillä.
Yksilöliikkeissä meitä ennen oli 6 koirakkoa. Ruffe odotteli häkissään, josta otin sen meitä edeltävän koiran aikana ulos. Tehtiin hiukan seuruun käännöksiä ja yksi maahanmeno ennen kehäänmenoa. Muistin myös tyhjentää treeniliivin taskut, joista löytyi patukka, tunnaritikku ja pari lihapullan palaa :D
Seuraaminen hihnassa (9): Kontakti hyvä, mutta vasemmalle käännös toivottoman huono, ei käyttänyt takapäätä ollenkaan. Videolta näkyy, että suurimman osan matkaa Ruffe kulki kivasti ravia ja seuruun paikka oli hyvä. Kaavio meni parin metrin päähän sihteerien pöydästä, joten tein siihen täyskäännöksen vasemmalle koska pelkäsin, että jää katsomaan sekunniksi sihteereitä jos käännyn oikealle. Tuossa täyskäännöksessä vasemmalle sitten hypähti ja se oli muutenkin vähän ruma.
Hyppy (10): Oli varastaa hypylle ennen liikkeen alkua, mutta sain viime hetkellä pelastettua tilanteen. Varmaan paras hyppy ikinä, napakka pysähdys eikä liikuttanut tassuja yhtään.
Liikkeestä maahanmeno (10): Hyvä seuruu ja tosi nopea maahanmeno, mutta oli vinossa.
Luoksetulo (9.5): Hyvä ja skarppi istumaan jääminen, luoksetulossa hyvä vauhti, mutta eteentulo vino. Perusasentoon räväkästi ja hyvin.
Seuraaminen taluttimetta (9): Samaa rataa kuin hihnaseuruukin. Hiukan väisti tuomaria ja otti muutaman sentin etäisyyttä kun käveltiin tuomarin vierestä. Sitä ei näy videolla, mutta tunsin sen selvästi. Täyskäännöksessä katsahti sekunnin verran suoritusta videoivaa Samulia (oltiin parin metrin päässä).
Liikkeestä seisominen (10): Hyvä seuruu, aika hyvä pysähdys Ruffeksi, liikutti jätettäessä muutaman sentin vasenta etutassua.
Yhteensä 192.5 pisetettä. Sijoituimme toiseksi, aussinarttu voitti 193 pisteellä.
Liikkeiden jälkeen laitoin Ruffen maahan ja menin kuuntelemaan tuomarin kommentteja. Tuomari katseli minua n. 5 sekuntia aivan hiljaa. Se tuntui ikuisuudelta ja mietin että mitähän nyt. En ollut nähnyt pisteitä, joten en osannut arvata mitä hän ajatteli. Lopulta hän totesi: "On se hieno! Todella loistava kontakti läpi koko suorituksen. Koira katsoo koko ajan mitä teet. Todella hieno."
Kiva saada hyvää palautetta ja kyllähän Ruffen kontakti oli hyvä, jopa erinomainen. Perusasennot olivat läpi kokeen hyviä ja suoria, ei ennakoinut liikkurin käskyjä ja piti kontaktin vapaana seuruun täyskäännöstä lukuunottamatta koko ajan, mukaanlukien liikkeiden välit. Pikkuvirheitä oli useita, ne on korjattava ennen ylempiin luokkiin siirtymistä. Itse tarvitsen kisatreenejä lisää, ei ollut sellaista varmuutta omassa tekemisessä kuin voisi tälläkin taustalla jo olla. Videolta näkyy, että joka ikinen kisapalkkaus on minulta huonoa tekemistä, ihan erilaista käytöstä kuin treeneissä. Tosin kipeä ja pirun jäykkä selkäkin vaikutti asiaan aika paljon. Mutta kivaa oli ja voisi vielä mainita, että liikkuri oli erinomainen. Liikkurihan on parhaimmillaan silloin, kun häntä ei juuri huomaa, ja tämä oli tilanne Porvoon kisassa.
Tällä viikolla ollaankin ehditty jo käydä Oilin luona Lahdessa Gustin kanssa ja molempien kanssa eilen Jessican luona Sipoossa treenaamassa. Ruffen kanssa treenattiin seuruun vasemmalle käännöstä ja minun kävelyä. Täytyy muistaa itse olla hyvin rento, mutta kuitenkin liikkua ripeästi. Ruffen seuruun yleisilme ja oma olotilani paranivat huomattavasti, kun vedin hiukan happea, rentoutin itseni, enkä ollut niin kiireisen oloinen vaikka reippaasti eteninkin. Jessica sanoi, että Ruffe-parka yrittää kaikkensa pysyäkseni mukanani, mutta on vaikeaa kun sähäköin joka suuntaan ja vaihtelevalla rytmillä. Sen jälkeen mietittiin tuota ihmisten väistämistä ja testattiin, että väisteleekö Ruffe myös leluja ja noutokapulaa. Maassa olevia ei väistänyt, mutta kun Jessica heitti Ruffen frisbeetä, niin jäi pahasti kiinni siihen. Huomautin ja se auttoi välittömästi. Sitten tehtiin muutamia noutoja niin, että Jessica oli joko Ruffen juoksulinjalla tai ihan noutokapulan vieressä. Ensimmäinen toisto oli epävarma, loput jo hyviä ja Jessica sanoi, että koiralle selvästi tuli jo "pois tieltä"-ilme tekemiseen. Tunnarissa häiriönä oli sekä frisbee että Jessica. Epävarma meno kapuloille (pälyili Jessicaa) ja hiukan hermostuneen oloinen haistelu, mutta toi oman. Näitä pitää nyt vain tehdä ja vaikka menee epävarmasti tikuille, niin siihen ei saa puuttua. Väliin sitten tunnareita, joissa ei ole häiriötä jottei koko liike mene epävarmaksi. Loppuun tehtiin metallinoutoja. Kovin "painavalta" metallikapula vaikutti, mutta parani ja lopulta tarjosi jo itsekin maassa olevan metallikapulan nostamista. Eiköhän sekin siitä kun nyt treenaillaan. Kotona en kapulaa näytä, koska kotoa tuo metalliongelma on lähtöisin. Eteentulon vinous on taas todennäköisesti oma palkkausmokani. Palkka tulee aina vasemmasta taskusta ja todennäköisesti Ruffe asettautuu nenä taskuun päin, jolloin pylly on vinossa oikealle. Voi huokaus miten typerä sitä itse voikaan olla... Vinouttahan ei ollut vielä silloin kun aina palkkasin suusta eteentulon.
Gustin kanssa katsottiin Oilin luona maanantaina kaukoja. Oili sanoi, että koiralla ei ole mitään hajua siitä, että sillä on takajalat edes olemassa. Joten nyt treenataan viikko takajalkojen havaitsemista. Jääviin saatiin harjoituksena leikkiä, jossa Gust hyppelee vapaasti edessäni ja käskytän satunnaisesti joko maahan, istumaan tai seisomaan. Istuminen oli alkuun vaikeaa, mutta muutamien toistojen jälkeen Gust alkoi hoksata. Seuraamisesta jääviä ei nyt tehdä vähään aikaan ollenkaan.
Jessican luona Gustilla oli aiheena ruutu ja seuruu. Ruutuhan on parantunut huimasti kun muutin palkkauksen, mutta edelleen kosketusalusta saa olla ruudussa ainakin 75 % toistoista. Välillä voi kokeilla tyyliin: 2 toistoa alustalle, sitten 1 ilman alustaa. Seuruussa ongelmana on se, että Gustilla takajalat laukkaa ja etujalat ravaa tai tekee jotakin epämääräistä. Korjauksena laitettiin Gust n. 30 cm mittaiseen hihnaan (lukko + kengännauhaa) ja ihan hiukan nyppäsin pannasta ja huomautin äänellä ylivireestä. Parani välittömästi. Jessica videoi Gustin seuruuta ja näytti tosi tosi hyvältä. Paikka ja kontaktihan sillä on aina ollutkin erinomainen. Seuruusta tulee nyt rauhallisesti namipalkka, lelua ei ainakaan vähään aikaan siitä saa ollenkaan. Gust on nyt kehittynyt hurjasti kuukauden aikana. Jessica sanoi, että nyt se on sopivassa olotilassa, ei säntäile jatkuvasti joka suuntaan ja säädä kaikenlaista liikkeiden välissä. Vireen sääntely alkaa siis olla hyvällä mallilla. Gustin saa rauhoitettua, mutta myös salamannopeasti vireen ylös kun on tarvetta. Se tekee nyt myös töitä minulle eikä tennispallolle. Tällä tiellä jatketaan.Vitsi, että toko on kiva harrastus!!
