Kennelyskä

Tassuhaava parani hyvin ja ehdittiin treenailla pari viikkoa. Etelä-Suomen reissulla käytiin Virpin luona Kuun ja Sateen kanssa treenaamassa. Samuli on meillä paimensauvaa kesästä asti heilutellut, joten minun taitamattomuuden takia otettiin ihan yksinkertaisia juttuja. Kivaa oli Ruffen kanssa paimentaa. Jani ja Sade ovat kehittyneet kovasti kesästä ja Kuu-siskohan on jo oikea paimenkoira, hurjan hienoa oli katsella!

Ruffe paimenessa. Kuvat Jani Leisti

Jani ja Sade-sisko, Virpi kouluttaa. Kuva Jani Leisti

Oikea paimenkoira, Kuu-sisko. Kuva Jani Leisti.

Tokihan Etelä-Suomen reissulla piti piipahtaa pentujakin katsomassa ja niinpä ajeltiin Virpin kanssa paimennustreenien jälkeen Somerolle. Oltiin pentujen "syötävinä" ja hoitotäteinä. Leikattiin pentujen kynnet (huh!) ja roudattiin niitä kuvattavaksi. Ja juu, ne pennut on vähän villejä... etenkin se yksi... ;)

Gust (6 vko) sytyttelee. Kuva Marika Klossner.

Edellisviikolla VarPSin treeneissä tehtiin "möllitokona" ALO-luokan liikkeet sekä kaukoja. Onhan tuo kisavalmis kaveri, vaikka toki aina jotain yllätyksiä voi sattua. Mutta sen kun vaan nyt ilmoittautumaan. Myös AVO-liikkeet alkavat olla kunnossa, ainoastaan hyppyä ei olla harjoiteltu eikä harjoitellakaan ennenkuin ALOsta on 1-tulos. Ylemmistä luokista ainoastaan liikkeestä istumista ei olla harjoiteltu, täytyy ottaa ohjelmistoon.

Viime viikolla VarPSin treeneissä merkistä tuli yllättäen hankala liike vaikka Ruffe on tehnyt merkkiä n. 3 kk ikäisestä asti. Oltiin tehty ohjatusta molemmat puolet ja sitten ajateltiin että tehdään lopuksi pelkkä merkki kaukaa lähetettynä. Peruuttelin n. 10 m päähän merkistä ja otin Ruffen perusasentoon. Hyppyeste oli n. 2 m päässä oikealla puolellani sivussa. Käsky "merkki" ja koira singahtaa suorittamaan hyppyesteen ja palaa sivulle. Täh?!? Uudestaan: "merkki" ja lopputulos ihan sama. Tässä vaiheessa koirakin alkaa katsella minua hämmästyneenä. Jaana käy näyttämässä merkkiä: "Ruffe, täällä on merkki, katso täällä!". Minä käsken "merkki" ja näytän vielä kädelläkin. Ruffe käy hyppäämässä esteen ja juoksee merkille. Ei voi olla totta! Pari lähetystä ihan läheltä, nämä ok. Peruutus uudestaan sinne hyppyesteen lähelle ja oikein piiiiitkä käsimerkki avuksi. Nyt Ruffe ravaa epävarmasti merkille. Vielä pari toistoa näin, Ruffe tekee epävarmasti, ei selvästikään voi unohtaa hyppyesteen olemassaoloa. Tulipa tästä yllättäen tosi hankala liike. Mutta kuuntelutreeniä siis pikkuhiljaa pitäisi tehdä. Nyt selkeästi Ruffella on oma käsitys mikä liike on tulossa eikä se pysty siitä ajatuksesta luopumaan millään.

Tokossa häiriönsieto (myös minun) on parantunut huimasti. Viime lauantaina tehtiin hyppynouto, pikku seuruupätkä, liikkeestä seisominen ja tunnari toisen koiran mm. juostessa ruutuun n. 5 m päässä, ei yhtään häirinnyt. Seuruun kontakti pysyy hyvin ja muutenkin poikanen alkaa selkeästi aikuistua, pystyy keskittymään paremmin ja jättää turhia hömpsötyksiä pois. 

Mutta tällä hetkellä ei nyt harjoitella mitään. Ruffeen iski kennelyskä viime sunnuntaina. Paljoa tosin ei ole yskinyt. Eilinen päivä taisi olla kaikkein huonoin, kului nukkuessa. Soitin eläinlääkärillekin että voiko tosiaan noin mennä veto pois, mutta kyllä siis voi. Tänään virta on palaamassa ja leikit käynnissä. Edelleen kyllä akut ovat aika tyhjät ja väliunta pitää ottaa jotta ne latautuvat. 

Koirapoika sairastaa

Ruffen kennelyskä aiheutti sen että ei päästäkään hakemaan pikku-Augustia kotiin viikonloppuna. Marika onneksi lupasi pitää sen kunnes Ruffe on terve ja vapautunut karanteenista. Ja tämän kuvan nähtyäni saattaa olla että Ruffe "sairastaa" vielä muutaman kuukauden :D No ei sentään, surkuhan tässä on kun pitää yhä vielä odottaa pentua viikko tai pari ajateltua kauemmin.