Tiistaina treenattiin Ojangossa Marin ja Tikkin seurassa: Gustin kanssa tehtiin liikkeiden välejä ja alun perusasentoa. Palkkailin paljon tuosta perusasennosta ja selkeästi focus muuttui paremmaksi. Tarkoitus oli myös korjata seuruuta muutama sentti väljemmäksi. Kerran huomautin, ettei minun alueelle tulla ja sen jälkeen Gust ei tullut. Kivaa seuruuta. Näinkö helppoa se on? Tehtiin myös muutama vauhtinouto ja kierto.
Ruffe teki ohjattua. Vieläkin vauhdissa näkyi vähän epävarmuus mennessä, mutta toi nyt joka kerta oikean (siis vasemman..) kapulan. Seuruussa se edisti, sain huomauttaa siitä aika monta kertaa. Eteenmenoissa lähti aavistuksen sivuun vasemmalle. Olisi ollut kyllä ympyrässä, mutta jotain pitää tehdä ettei jää tavaksi, saatika pahene.
Keskiviikkona oli Gustin tokoryhmä. Ennen ryhmän alkua kävin treenaamassa ruutua. Tehtiin kosketusalustalle ja ilman. Lähettelin vähän joka puolelta (normisti, läheltä, Gust seisomassa ruudun vieressä, takana, edessä, jne.). Loppuun pari toistoa suorapalkalle. Kyllä se oikea kohta alkaa nyt taas hahmottua. Hyödynnettiin myös hallin isoa peiliä ja tehtiin jäävät. Hyviä kaikki, eikä mokannut asennoissa kertaakaan. Ryhmätreenissä tehtiin uutta kiertohässäkkää. Gust teki tosin vain loppua siitä, eli kapulan tuontia yli esteen. Kerran tuli taas ohi esteen, mutta sen jälkeen hyvin. Käytin Tiltun vinkkaamana kosketusalustaa apuna esteen edessä. Jotenkin se saa Gustin fokusoimaan kapulan oton jälkeen esteeseen, vaikkei tietenkään kosketusalustalle pysähdykään. Ei tarvinnut silloin itse antaa käsiapuja.
Ruffe kävi aksaamassa lyhyesti, lähinnä tehtiin keppejä vaikeista kulmista ja putki-puomi-erottelua. Kepit olivat aika hyvät, mokasi ainoastaan kerran avokulmalähetyksen. Putkeen menee huonosti jos puomi on tarjolla, jumpattiin sitä sitten jonkun aikaa.
Illalla alkoi oma terveystilanne heikentyä, samoin Gust köhisi pariin otteeseen. Yöllä tulin itse kipeäksi ja Gust yski moneen kertaan. Kennelyskähän sillä varamsti on, joten oli pakko perua lauantaiksi suunniteltu AVO-mallikoirakkopesti kennelliiton tuomarikoulutukseen. Ja varmaan tarvii perua ensi viikon porukkatreenitkin. Onneksi Gustin kennelyskä ei tunnu kovin pahalta, on yskinyt enää kerran-pari päivässä. Ruffe on ainakin vielä terveenä, ehkä sille annettu nenäsumuterokote on tehokkaampi ja pitää taudin tai ainakin oireet poissa.
Nyt ollaan tehty pieniä kotipihatokoja. Ruffen kanssa laitettiin ruudun paikkaa kuntoon, se kun on valunut liian eteen. Tehtiin myös kuuntelutreenejä ja selkeästi on vain niin, että mitä enemmän koiralta vaatii, niin sitä motivoituneemmaksi se tulee. Pari vuotta meni, ennenkuin uskoin ja uskalsin ruveta vaatimaan kunnolla. Gustin kanssa tehtiin kaukojen m-i vaihtoa paremmaksi ja paranihan se, tuo koira kyllä pystyy pomppaamaan makuulta yhdellä liikkeellä skarppiin istuma-asentoon. Gust teki myös muut siirtymät ja aika kivalla mallilla ne ainakin kotona ovat. Nyt pikkuhiljaa kasvattamaan etäisyyttä. Treenattiin myös tunnaritikun maasta ottamista. Gust ottaa monesti sen nopasti etuhampaisiinsa ja heilauttaa sitten taaemmas suuhun. Jos se menee liian taakse, niin sitten pudottaa sivulle tullessa taas edemmäs, jolloin näyttää kyllä siltä, että se pureskelee tikkua. Tuota en halua, joten parasta jos ottaisi sen hyvin suuhunsa heti ja sen jälkeen olisi korjaamatta. Ei siinä ongelmaa yksittäisenä tikkuna ollutkaan, mutta jumpataan tuota nyt muutamana iltana ainakin.
Omasta sairastamisestani on ollut kyllä hyötyäkin. Pitkästä aikaa katsoin ajatuksella Derekin paimennuskoulutusvideota. Nyt videosta saa enemmän irti, kun on ohjannut omaa koiraa jonkun aikaa ja tietää ongelmansa. Viime treenikerran turhautumisen syykin selvisi. Olen vain jättänyt poispäinajossa tärkeän välivaiheen tekemättä kokonaan. Kun taas päästään treenaamaan, niin liina joutaa nurkkaan ja lähden ajamaan triangelimuodostelmassa. Tällöin Gust vielä näkee minut lampaiden sivulla ja itse pystyn kontrolloimaan siitä, että flänkit pysyvät hyvinä ajaessakin. Pikkuhiljaa sitten siirryn taaksepäin, kunnes olen koiran tasalla. Sen jälkeen on kriittinen kohta, missä ohjaaja siirtyy kokonaan pois koiran näkökentässä. Sitä ei saa tehdä liian nopeasti, vie aikaa kunnes koira on valmis siihen. Jos yrittää kiirehtiä, niin todennäköisesti koira alkaa pölläyttää laumaa tai yrittää kääntää sitä aina silloin tällöin, eikä aja luotettavasti. Derek sanoo videolla että ajaa triangelissa kokeneillakin koirilla aika paljon, koska pystyy siinä samalla kontrolloimaan etäisyyden ja sen että flänkit ovat hyvät. Toki matkat olivat silloin ihan toista luokkaa kuin aloittelevalla koiralla. Tämä siis oma tulkintani videosta ja vielä jäi pari asiaa epäselviksikin, täytyy katsella yhä vaan uudestaan ja uudestaan... Kummasti kivempi treenata kun on kunnon suunnitelma mitä toteuttaa.
30. lokakuuta 2015
25. lokakuuta 2015
Hiiden möllit
Torstaina käytiin tekemässä tokotreenit hallissa ulkona velloneen myrskyn takia. Ruffe teki ohjattua, metallia, suoran luoksetulon sekä jääviä ja kuuntelutreeninä mm. noudon ja hypyn erottelua. Gustin ohjelmassa oli AVO-liikkeitä: ruutua alusta-avulla ja ilman, seuruuta, jäävistä etenkin istumista, törpön kierto, AVO-kaukoja, luoksetulo sekä noutoa. Palkkailin pääasiassa vauhdista. Noudossa Gust menee nyt todella kyyryksi heitossa, se on taas otettava tehotreeniin. Muuten treenit olivat hyvät molemmille koirille, Gustkin pysyi taas pöksyissään..
Perjantaina Satu tuli auttamaan Gustin kanssa "viimeistelytreenissä" lauantain möllikisoja varten. Tehtiin liikkuroituja kaukoja niin että Satu seisoi ihan Gustin vieressä ja heilutteli kättänsä. Palkkasin kaikki istumaan nousut vaikka ne olivat vajaita. Pääasia kuitenkin, että ylipäänsä nousee eikä jää koomassa makaamaan. Korjaussarjaa sitten ensi viikolla. Lisäksi tehtiin paljon siirtymiä ja palkkailin niistä. Satu oli "hajamielinen" liikkuri ja mukamas unohti minne oltiinkaan menossa, joten siirtymää tuli toisen perään :) Loppuun Gust sai tehdä muutaman kerran ruudun sekä liikkeestä istumisen. Hyvä treeni!
Ruffe pääsi tekemään luoksetulon, eteenmenoa ja uutta kierto-nouto-hyppyhässäkkää ja onnistuikin hurjan hyvin. Häiriötä oli sopivasti kun yksi koira treenasi luoksetuloja ja kiertoa samalla kentällä. Hyvin Ruffe kuitenkin keskittyi. Etenkin eteenmenot olivat hämmästyttävänkin hyviä. Loppuun paikallaolo Napin kanssa. Istuminen oli n. minuutin mittainen ja makuu ehkä puoli minuuttia. Paikallaolot olivat hyvät ja ryhdikkäät, luoksetulo hyvä, mutta maahan saisi mennä nopeammin.
Lauantaina lähdettiin Gustin kanssa Nummelaan Hiiden Haukkujen hyvin järjestettyyn möllitokoon. Möllit tehtiin ihan kisamaisesti ilman välipalkkauksia. Kisapaikalla käytiin kävelyllä ja tein aika pitkän lämmittelyn, ehkä n. 10 minuuttia (ruutua, seuruuta, jääviä). Seuraavassa liikkeet, omat kommentit sekä tuomari Susanna Berghällin kommentit ja pisteet boldattuna.
Paikalla istuminen 1 min: Gust oli viimeinen koira, vieressä kultainen noutaja. Hyvä istuminen, ei liikutellut tassuja, muutaman kerran käänteli päätään ja loppua kohti hieman laski päätä. Erinomainen istuminen, juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. 10
Seuraaminen: Minusta aika ok. Peruutuksessa lähti turhan vauhdikkaasti taakse, mutta aika suoraan kuitenkin. Ei äännellyt eikä pahasti keulinut. Oli ajoittain kyllä kiinni jalassani vaikkei varsinaisesti painanutkaan. Kaunista, mutta ikävä kyllä hieman liian tiivistä. 8
Liikkeestä seisominen: Katsahti liikkuriin kun tämä sanoi "käsky", aijai... Hyvä stoppi kuitenkin ja tassut pysyivät maassa. Hieno stoppi. 10
Luoksetulo: Meni huonosti maahan :( Toinen kp ylhäällä. Hieman vino perusasento. 9
Liikkeestä maahanmeno: Tämä ok, vaikka on mennyt kyllä nopeamminkin maahan. Ollaan tehty paljon istumista, joten todennäköisesti joutui oikeasti kuuntelemaan mikä käsky tulee... Hieno, nopea! 10
Ruutu: Vaikea paikka. Valkoinen ruutunauha ja heti ruudun takana valkoinen kehänauha + kehän kulman merkkinä törppö. Myös kaukojen törpöt olivat aika lähellä. Gust bongasi ruudun hyvin ja lähti hyvin. Kääntyi kuitenkin heti etunauhan jälkeen josta korjasi välittömästi itse itsensä oikeaan paikkaan. Hyvä seis ja hyvin alas, Hyvin perusasentoon. Ennakoi pahasti. 8
Noutaminen: Täytyy olla tarkempi. Annoin hillua siirtymässä vähän liikaa ja vinkaisi kun pyysin ennen liikkeen alkua perusasentoon. Liikkeen aikana oli hiljaa kuten yleensäkin, mutta tästä rokotettiin.. Vinkuu. 9
Kauko-ohjaus: Jee, nousi vaikka liikkuri oli aika lähellä. Ensimmäinen istuminen vajaa, toinenkin oli jäädä vajaaksi, mutta korjasi itse. Maahanmenot aika hyvät. Ensimmäinen istuminen vajaa. 9.5
Estehyppy: Tässä ei mitään ihmeellistä. Vauhtia riittää!! 10
Merkin kiertäminen: Normaali vauhti-Gust, perusasentoon tuli aika huolellisesti. VAU!!! 10
Kokonaisvaikutus: Aika kiva, liikkeiden välit täytyy kyllä treenata kuntoon. Nyt oli aika vallatonta menoa.. Hieman liikaa intoa välillä. 9
Yhteensä: 297,50 pistettä, sijoitus 1/5. Video alla, youtube-näkymässä siitä jotain saa selvääkin...
Kivaa oli kehässä. Kaukot, seuraaminen ja liikkeiden välit on nyt sellaiset joihin pitää keskittyä. Seuraamisessa täytyy vaatia, että Gust pysyy "omalla alueellaan" eikä tunge koskemaan minua. Se on onnistunut opettaa ennenkin, joten varmasti saan parissa viikossa sitä taas siistittyä. Pitkähkö lämmittely toimi hyvin, eikä seuruussa tullut ääntä missään vaiheessa. Peruutusta täytyy treenata myös, nyt koira lähtee taakse niin rivakkaasti ettei se näytä seuraamiselta. Palkinnoksi saatiin pari lelua ja kevyt hihna, jota on mukava pitää juoksulenkeillä mukana.
Sunnuntaina käytiin Pukkilassa paimentamassa. Ajelin pitkät pätkät poispäinajoa liinassa ja yritin saada pidettyä Gustin kävelyvauhdissa eikä ravissa. Lopulta turhauduin tuohon liinaan kun siihen sotkeutuu sekä minä että koira joka kerta kun pitäisi kääntää lampaita. Vaikka en liinaa varsinaisesti yhtään käytäkään, niin kiinnihän siitä on pidettävä ja se "sitoo" kädet, jolloin en pysty sisäflänkeissä antamaan yhtään apuja. Kökköä koko liinatouhu on muutenkin. Arka omistaja pilaa kohta koko koiran tätä menoa... Gustin ajaminen on kyllä parantunut paljon ja mielellään se ajaa, pitäisi vaan itse henkisesti päästä tosta pirun liinasta eroon ja silti pysyä itse rentona. Gust kyllä osaisi ja jos se sitten lauman läpi juoksisikin niin entä sitten... Joku lukko on päähäni vaan tullut ja arastelen noita tilanteita. Treenin toisessa osassa tehtiin flänkkejä ja muutama hakukaari, joista useimmat olivat hyviä. Oma mieliala ei kuitenkaan kohentunut ollenkaan ja tuntui paskalta koko paimennusharrastus. Saa nähdä... Samuli ja Ruffe tekivät hyvät treenit, mieletön kehitys ollut tänä kesänä kun ovat päässeet säännöllisesti treenaamaan.
20. lokakuuta 2015
Superruffe
Ruffella on ollut hurjan hyvä viikko. Se alkoi viime torstaina Pukkilasta paimennuksella. Samuli ohjaajana kuten tavallista. Hyvät flänkit, haukukaaret ja stopit. Poispäinajossa hermo petti vain kerran jolloin kävi pysäyttämässä lampaat. Ekaa kertaa haki myös hyvällä kaarella poispäin kohti kotipihaa juoksevat lampaat rauhallisesti takaisin. Samuli tosin sanoi, ettei se ollut ensimmäinen kerta kun teki hyvän hakukaaren vastaavassa tilanteessa, mutta uskoiskohan tuota... ;)
Maanantaina tokotreenit kisamaisesti. VOI-luokkaa tehtiin ja sujui hyvin, myös inhokki metalli palautui kovalla vauhdilla ja suoraan eteen. Seuruussa ajoittain vähän edisti ja liikkeestä istuminen olis voinut olla nopeampi. Ruudussa vois myös olla puoli metriä taaempana. Mutta ohjattu (vasen) onnistui VOI-tyyliin alku seuruuttaen ja luoksetulo oli hieno, kova vauhti ja hyvä stoppi! Oli pakko palkata se, joten lopun perusasentoa en siihen ottanut. Kirsikkana kakkuun teki kaukot niin, että vain oikea takajalka liikkui pari senttiä.
Tänään oltiin aksatreeneissä kuukauden tauon jälkeen. Edelleen jatketaan Hinnin ryhmässä ja en käsitä, miten me pystytään tuolla tekemään kaikkea sellaista mitä en ikinä uskoisi. Olen sentään lopettanut sen etukäteen voivottelun. Tänään meinasin taas sortua siihen, mutta sain suuni kiinni aika nopeasti. Piirroksessa olevan keinun sijaan radalla oli pussi.
Etenkin treenin alku sujui kivasti. Pari kertaa treenattiin alkupätkä esteelle 6 asti ja sitten tehtiin rata virheettömästi kahdessa osassa. Treenin loppua kohti suoritettiin kylläkin sitten jo enempi omia kuvioita kuin piirroksen mukaista rataa. Vauhtia riitti ja Ruffe reagoi pieniinkin ohjauksiin, myös niihin liikkeisiini, joita ei ollut ohjauksiksi tarkoitettu... A:lla se teki hyvän juoksualastulokontaktin! Pienet on meidän ilonaiheet aksassa, mutta ei tällä treenaamisella oikein isoja ilonaiheita voi odottaakaan. Kepit oli ekalla kerralla tosi hyvät ja pystyin jättämään Ruffen tekemään niitä yksin siirtyessäni niistoa varten esteen 10 taakse. Tokalla kerralla rytmi ei ollut yhtä hyvä, mutta teki kuitenkin itsenäisesti. Nyt pitäs vaan saada joku järkevä vakkaripäivä, jolloin ehdittäs käydä itsenäisesti treenaamassa. Meidän ohjattu ryhmä menee vain joka toinen viikko ja se ei riitä.
Gust kävi paimenessa sekä torstaina Pukkilassa että sunnuntaina Seutulassa. Torstaina tehtiin pitkät pätkät poispäinajoa, ei tainnut yrittää kuin kerran käydä kääntämässä lauman. Sisäflänkit olivat todella hyviä, edelleen tosin vaadin että Gust juoksee takaani ja olen aina sillä puolella minne se lähtee. Sunnuntaina alkuun peruskuljetusta vapaasti käskyttämättä kouluttajan toiveen mukaan. Tämä ei oikein sovi Gustille, se tykkää flänkkäillä ja jos sitä jatkuvasti estelee kroppa-avuilla, niin se vaan siitä kiihtyy. Toki se kontrolloi lampaita myös rauhassa ja hyvin, mutta liikaa sai juosta. Tuon vapaasti tekemisen jälkeen ei poispäinajo onnistunut alkuunkaan. Näin on käynyt kerran ennenkin ja pitäs nyt jatkossa vaan pitää oma pää eikä suostua moisiin vapauksiin. Ehkä treeni ei kuitenkaan mennyt hukkaan, ainakin opin, että Gust ei nappaa villoista, vaikka ajelisi lähelläkin lampaita. Toisessa setissä en enää halunnut jatkaa samalla linjalla, joten tehtiin hakukaaria. Comebye-suunta on hyvä, myös kaaren loppu ja nosto. Away ahtaampi, se on muutenkin hankalampi suunta Gustille ja sitä ei ole vielä kovin paljoa treenattukaan.
Maanantaina Gust tokoili AVO-luokan kisamaisesti Railan liikkuroimana. Gust oli ihan kamala. Ei pysynyt housuissaan yhtään, vinkui pari kertaa seuruussa (lopetti kun ärähdin), yritti vähän vinkaista myös seisomaan jäämisessä, ruudussa kääntyi heti etunauhan jälkeen, korjasi tosin itsensä oikeaan paikkaan ja lopulta ei suostunut tekemään kaukoja lainkaan kun Raila oli aika lähellä liikkuroimassa. Jatkossa täytyy muistaa, etten ota sitä tuolla tavalla suoraan autosta kentälle jos tehdään kisamaista, sen on vaan päästävä "lämmittelemään" kunnolla ensin. Positiivista oli, että seuruukaavio meni siis ihan kirjaimellisesti "päin seinää", mutta Raila sanoi että meistä kumpikaan ei välittänyt yhtään. Lisäksi Raila huomasi, että annan pienen kroppanytkäytyksen liikkeestä istumisessa ja se saa Gustin helposti menemään maahan. Kokeiltiin sitä ja näin tosiaan tuntui olevan. Kun vaan luotan koiraan enkä yritäkään "auttaa" (eli pilata sen liikettä :) ), niin kyllä se istua osaa. Huonompi juttu oli se, että ei saatu kaukoja hyviksi. Gust teki uusintayrityksellä ne kyllä, mutta istumiset oli vajaita kaikki ja jotenkin koiran ilmeestä jo näki, että se nihkeilee. Liikkurin ollessa kaukana tilanne normalisoituu.
Pohdin seuraavana yönä klo 4 tätä kaukojen ongelmaa ja tulin siihen tulokseen, että Gust ottaa vieressä seisovasta liikkurista häiriötä, vaikkei edes katso liikkuriin. Se todennäköisesti pitää tilannetta häiriötreeninä ja menee niin omaan kuplaansa häiriötä välttääkseen, että minäkään en pääse siitä kuplan seinämästä läpi. Einin kanssa mietittiin, että jospa palkkaisin sen yllärinä pari kertaa jo siitä kun käännyn koiraa kohti ja olen hetken paikallani ennen ensimmäistä asennonvaihtoa. Jospa se oppisi olemaan vaipumatta koomaan. Varmasti tilanne paranee, kun saadaan vaan liikkuroituja treenejä, nyt meillä ei montaa kertaa ole ollut liikkuria kaukoissa. Kuukausi aikaa ennnen suunniteltua kisastarttia - ja eihän sinne kisaan ole pakko mennä jos homma ei ole siihen mennessä luotettavalla pohjalla.
Ja aijjuu!! Eini, Grimm ja Rundi kävivät kylässä muutama viikko sitten. Treenattiin tiätty tokoa :) Torstaina käytiin Jessican opissa ja perjantaina Oilin. Harmi vaan, että saatiin vieraat vaan kahdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Nyt pitäs jollain ilveellä saada tuo poppoo muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle :D Oli pojilla hauskaa juosta nelistään metsissä ja muutenkin vauhtia riitti aamusta iltaan - kiitos Rundin :D Etenkin Gust jaksoi painia Rundin kanssa, jännää sillä se ei ole painileikkejä pentuajan jälkeen leikkinyt. Yleensä tykkää vaan juosta kavereitten kanssa.
Maanantaina tokotreenit kisamaisesti. VOI-luokkaa tehtiin ja sujui hyvin, myös inhokki metalli palautui kovalla vauhdilla ja suoraan eteen. Seuruussa ajoittain vähän edisti ja liikkeestä istuminen olis voinut olla nopeampi. Ruudussa vois myös olla puoli metriä taaempana. Mutta ohjattu (vasen) onnistui VOI-tyyliin alku seuruuttaen ja luoksetulo oli hieno, kova vauhti ja hyvä stoppi! Oli pakko palkata se, joten lopun perusasentoa en siihen ottanut. Kirsikkana kakkuun teki kaukot niin, että vain oikea takajalka liikkui pari senttiä.
Tänään oltiin aksatreeneissä kuukauden tauon jälkeen. Edelleen jatketaan Hinnin ryhmässä ja en käsitä, miten me pystytään tuolla tekemään kaikkea sellaista mitä en ikinä uskoisi. Olen sentään lopettanut sen etukäteen voivottelun. Tänään meinasin taas sortua siihen, mutta sain suuni kiinni aika nopeasti. Piirroksessa olevan keinun sijaan radalla oli pussi.
Etenkin treenin alku sujui kivasti. Pari kertaa treenattiin alkupätkä esteelle 6 asti ja sitten tehtiin rata virheettömästi kahdessa osassa. Treenin loppua kohti suoritettiin kylläkin sitten jo enempi omia kuvioita kuin piirroksen mukaista rataa. Vauhtia riitti ja Ruffe reagoi pieniinkin ohjauksiin, myös niihin liikkeisiini, joita ei ollut ohjauksiksi tarkoitettu... A:lla se teki hyvän juoksualastulokontaktin! Pienet on meidän ilonaiheet aksassa, mutta ei tällä treenaamisella oikein isoja ilonaiheita voi odottaakaan. Kepit oli ekalla kerralla tosi hyvät ja pystyin jättämään Ruffen tekemään niitä yksin siirtyessäni niistoa varten esteen 10 taakse. Tokalla kerralla rytmi ei ollut yhtä hyvä, mutta teki kuitenkin itsenäisesti. Nyt pitäs vaan saada joku järkevä vakkaripäivä, jolloin ehdittäs käydä itsenäisesti treenaamassa. Meidän ohjattu ryhmä menee vain joka toinen viikko ja se ei riitä.
 |
| Tiistain aksat. |
Maanantaina Gust tokoili AVO-luokan kisamaisesti Railan liikkuroimana. Gust oli ihan kamala. Ei pysynyt housuissaan yhtään, vinkui pari kertaa seuruussa (lopetti kun ärähdin), yritti vähän vinkaista myös seisomaan jäämisessä, ruudussa kääntyi heti etunauhan jälkeen, korjasi tosin itsensä oikeaan paikkaan ja lopulta ei suostunut tekemään kaukoja lainkaan kun Raila oli aika lähellä liikkuroimassa. Jatkossa täytyy muistaa, etten ota sitä tuolla tavalla suoraan autosta kentälle jos tehdään kisamaista, sen on vaan päästävä "lämmittelemään" kunnolla ensin. Positiivista oli, että seuruukaavio meni siis ihan kirjaimellisesti "päin seinää", mutta Raila sanoi että meistä kumpikaan ei välittänyt yhtään. Lisäksi Raila huomasi, että annan pienen kroppanytkäytyksen liikkeestä istumisessa ja se saa Gustin helposti menemään maahan. Kokeiltiin sitä ja näin tosiaan tuntui olevan. Kun vaan luotan koiraan enkä yritäkään "auttaa" (eli pilata sen liikettä :) ), niin kyllä se istua osaa. Huonompi juttu oli se, että ei saatu kaukoja hyviksi. Gust teki uusintayrityksellä ne kyllä, mutta istumiset oli vajaita kaikki ja jotenkin koiran ilmeestä jo näki, että se nihkeilee. Liikkurin ollessa kaukana tilanne normalisoituu.
Pohdin seuraavana yönä klo 4 tätä kaukojen ongelmaa ja tulin siihen tulokseen, että Gust ottaa vieressä seisovasta liikkurista häiriötä, vaikkei edes katso liikkuriin. Se todennäköisesti pitää tilannetta häiriötreeninä ja menee niin omaan kuplaansa häiriötä välttääkseen, että minäkään en pääse siitä kuplan seinämästä läpi. Einin kanssa mietittiin, että jospa palkkaisin sen yllärinä pari kertaa jo siitä kun käännyn koiraa kohti ja olen hetken paikallani ennen ensimmäistä asennonvaihtoa. Jospa se oppisi olemaan vaipumatta koomaan. Varmasti tilanne paranee, kun saadaan vaan liikkuroituja treenejä, nyt meillä ei montaa kertaa ole ollut liikkuria kaukoissa. Kuukausi aikaa ennnen suunniteltua kisastarttia - ja eihän sinne kisaan ole pakko mennä jos homma ei ole siihen mennessä luotettavalla pohjalla.
Ja aijjuu!! Eini, Grimm ja Rundi kävivät kylässä muutama viikko sitten. Treenattiin tiätty tokoa :) Torstaina käytiin Jessican opissa ja perjantaina Oilin. Harmi vaan, että saatiin vieraat vaan kahdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Nyt pitäs jollain ilveellä saada tuo poppoo muuttamaan tänne pääkaupunkiseudulle :D Oli pojilla hauskaa juosta nelistään metsissä ja muutenkin vauhtia riitti aamusta iltaan - kiitos Rundin :D Etenkin Gust jaksoi painia Rundin kanssa, jännää sillä se ei ole painileikkejä pentuajan jälkeen leikkinyt. Yleensä tykkää vaan juosta kavereitten kanssa.
 |
| Ruffe, Gust, Grimm ja edessä Rundi. Kuva: Eini. |
30. syyskuuta 2015
Nuorten tokoringin eka treeni
Tämä on syyskuun ensimmäinen ja viimeinen päivitys. En ole jaksanut kirjoittaa, vaikka ollaan treenattu ja Gustilla oli tapahtumaa muutenkin, kun sai syvän haavan takajalan polveen piikkilankaan juostuaan. Haavaan tuli muutamia (6) tikkejä ja se parani hienosti, kiitokset Porvoon Aveciin. Gust ei tarvinnut edes törppöä päähänsä kun ei kiinnostunut haavasta ollenkaan. Äiti oli tosin päivisin katsomassa perään kun oltiin töissä.
Uudenmaan nuorten koirien tokoringin eka treeni oli viime viikon torstaina. Meille oli varattu Avec-areena Porvoosta ja pyydetty Jessica koutsiksi. Porukasta paikalla oli reilu puolet, eli 6 koirakkoa. Me tehtiin Gustin kanssa AVO-luokka kisanomaisesti kahteen kertaan etenkin liikkeiden väleihin keskittyen. Eka kierros tehtiin normaaliin tyyliin, eli Gust sai hillua ja humputella, toka kierros tehtiin hillitysti. Ja on se sanottava, että oma tunne on parempi kun pidetään hiukan maltillisempaa kivaa. Ei ole niin pelko siitä, että koira kuumenee taivaisiin saakka ja ampaisee ajattelematta vain johonkin. Yllättäviä ongelmiakin paljastui. Ensinnäkin Gust ei pystynyt tekemään kaukoja kunnolla kun ne tehtiin samasta pisteestä mistä törpönkierto. Toiseksi se sekoili hiukan törpönkierrossa kun törpön takana istui n. parin metrin päässä ihmisiä. Jatkossa minun tarvitsee kertoa sille etukäteen mikä liike on tulossa, nyt en ole sitä tehnyt. Tätä on pari kertaa kokeiltu jälkeenpäin eikä enää ole ollut ongelmia vaikka törppö on suoraan edessä kun tehdään kaukoja. Muutenkin Gustin kanssa täytyy rikkoa rutiineja ja totuttaa se esimerkiksi siihen, että ruudun aloituspisteestä voidaan lähteä seuruuseen ja siihen, että jos merkki näkyy edessä se ei tarkoita aina, että sinne juostaan seuraavaksi. Eikä merkiltäkään aina noudeta ohjatun kapulaa, liike voi treeneissä jatkua muutenkin. Tokoringin treenissä tehtiin myös häiriötreenejä. Gustin kontakti piti hyvin kunnes Jessica huusi "ruutuun". Ja tämän saman se mokasi monta kertaa ennenkuin uskoi. Ja sittenkin sen silmät muljahtelivat ainakin vähän, kun tuo tuttu käskysana kuului. Lelujen välissä oli myös kurja seurata, oli kuin pommeja olisi kylvetty kentälle. Siinä työsarkaa meille.
Molempien koirien kanssa on myös treenattu eteenlähetystä (merkitön merkki). Lelun piilotuksen sijaan olen nyt tehnyt lähetyksiä auton kumimatolle ja se vaikuttaisi toimivan hyvin. Mustan kumimaton päältä musta pieni patukka ei kauempaa juuri erotu, joten suorapalkkaakin on tarjottu. Jatkossa kumimaton allekin voi piilotella palkkoja, jotka koirat saavat itse kaivaa esiin. Molemmat ovat tehneet myös tyhjään lähetyksen ja se meni hyvin kummallakin. Vielä kuitenkin liikettä pitää vahvistaa paljon.
Gust on saanut kivasti tunnarin mielentilaa rauhallisemmaksi kaniverkon avulla. Tikut ovat verkon alla, joten ei Gust ei pysty nypläilemään vääriä, jolloin ei myöskään tarvitse kieltää. Samalla lähetysmatka voi olla normaalin pitkä ilman nameja tms. hidastamassa. Olen kokeillut myös yksittäisiä kertoja ilman verkkoa ja toistot ovat olleet hurjan hyviä. Edelleen kuitenkin 95% tehdään verkon avulla. Ruffelle on sen sijaan haettu iloa ja vauhtia tunnariin. Liikehän hajosi taas kerran, kun Ojangossa karkasi viereiseltä kentältä koira ärisemään juuri kun Ruffe haisteli tikkuja. Minähän kuumenin ihan kunnolla sekä koiralle että sen omistajalle, eikä se varmaan auttanut asiaa muuta kuin sen verran että sain ajettua ärisijän pois.
Kotipihalla on tehty uutta evl:n paikallaoloa. Lähinnä haettu räväkkyyttä maahanmenoon, kun molemmat olivat enimmäkseen hoomoilasina maahan-käskystä kesken paikallaistumisen ja valuivat nihkeästi maahan. Jätän koiran istumaan, menen hetkeksi piiloon, palaan nyt alkuun n. 5 metrin päähän ja pienen tauon jälkeen käsken maahan. Molemmat ovat nyt tajunneet, osaavat odottaa maahan-käskyä ja toteuttavat sen plätsähtäen. Pikkuhiljaa voi jo välimatkaa lisätä, kun alasmenot ovat olleet hyviä.
Koirat saivat myös uuden hienon avoesteen, jonka tilasin Jari Lukkariselta. Aiemmin meillä on jo Jarin valmistama pk-pressueste ja voin suositella. Toimivia ja viimeisteltyjä, sekä sääntöjen mukaisia esteitä. Ja kuten kuvasta näkyy, niin "puttauskenttämmekin" kasvaa jo ruohoa. Siirtonurmi alkaa jo olla juurtunut ja ruohonleikkuri pitäisi ostaa. Tilaa tokon kunnolliseen treenaamiseen ei ole, mutta aika paljon pystyy tuossa 200 neliön tilassakin tekemään.
Paimennettu ollaan Gustin reilun viikon sairaslomaa lukuunottamatta. Pääsin itse kahdesti kokeilemaan kahden vuoden tauon jälkeen millaista on paimentaa Ruffen kanssa. Ja kivasti meni! Täytyy kyllä sanoa, että jos pari vuotta sitten olisi sanottu että Samulin kouluttama koira toimii hienosti paimennuksessa, niin en olisi uskonut ikinä. Mutta nyt se vaan on uskottava.
Uudenmaan nuorten koirien tokoringin eka treeni oli viime viikon torstaina. Meille oli varattu Avec-areena Porvoosta ja pyydetty Jessica koutsiksi. Porukasta paikalla oli reilu puolet, eli 6 koirakkoa. Me tehtiin Gustin kanssa AVO-luokka kisanomaisesti kahteen kertaan etenkin liikkeiden väleihin keskittyen. Eka kierros tehtiin normaaliin tyyliin, eli Gust sai hillua ja humputella, toka kierros tehtiin hillitysti. Ja on se sanottava, että oma tunne on parempi kun pidetään hiukan maltillisempaa kivaa. Ei ole niin pelko siitä, että koira kuumenee taivaisiin saakka ja ampaisee ajattelematta vain johonkin. Yllättäviä ongelmiakin paljastui. Ensinnäkin Gust ei pystynyt tekemään kaukoja kunnolla kun ne tehtiin samasta pisteestä mistä törpönkierto. Toiseksi se sekoili hiukan törpönkierrossa kun törpön takana istui n. parin metrin päässä ihmisiä. Jatkossa minun tarvitsee kertoa sille etukäteen mikä liike on tulossa, nyt en ole sitä tehnyt. Tätä on pari kertaa kokeiltu jälkeenpäin eikä enää ole ollut ongelmia vaikka törppö on suoraan edessä kun tehdään kaukoja. Muutenkin Gustin kanssa täytyy rikkoa rutiineja ja totuttaa se esimerkiksi siihen, että ruudun aloituspisteestä voidaan lähteä seuruuseen ja siihen, että jos merkki näkyy edessä se ei tarkoita aina, että sinne juostaan seuraavaksi. Eikä merkiltäkään aina noudeta ohjatun kapulaa, liike voi treeneissä jatkua muutenkin. Tokoringin treenissä tehtiin myös häiriötreenejä. Gustin kontakti piti hyvin kunnes Jessica huusi "ruutuun". Ja tämän saman se mokasi monta kertaa ennenkuin uskoi. Ja sittenkin sen silmät muljahtelivat ainakin vähän, kun tuo tuttu käskysana kuului. Lelujen välissä oli myös kurja seurata, oli kuin pommeja olisi kylvetty kentälle. Siinä työsarkaa meille.
Molempien koirien kanssa on myös treenattu eteenlähetystä (merkitön merkki). Lelun piilotuksen sijaan olen nyt tehnyt lähetyksiä auton kumimatolle ja se vaikuttaisi toimivan hyvin. Mustan kumimaton päältä musta pieni patukka ei kauempaa juuri erotu, joten suorapalkkaakin on tarjottu. Jatkossa kumimaton allekin voi piilotella palkkoja, jotka koirat saavat itse kaivaa esiin. Molemmat ovat tehneet myös tyhjään lähetyksen ja se meni hyvin kummallakin. Vielä kuitenkin liikettä pitää vahvistaa paljon.
Gust on saanut kivasti tunnarin mielentilaa rauhallisemmaksi kaniverkon avulla. Tikut ovat verkon alla, joten ei Gust ei pysty nypläilemään vääriä, jolloin ei myöskään tarvitse kieltää. Samalla lähetysmatka voi olla normaalin pitkä ilman nameja tms. hidastamassa. Olen kokeillut myös yksittäisiä kertoja ilman verkkoa ja toistot ovat olleet hurjan hyviä. Edelleen kuitenkin 95% tehdään verkon avulla. Ruffelle on sen sijaan haettu iloa ja vauhtia tunnariin. Liikehän hajosi taas kerran, kun Ojangossa karkasi viereiseltä kentältä koira ärisemään juuri kun Ruffe haisteli tikkuja. Minähän kuumenin ihan kunnolla sekä koiralle että sen omistajalle, eikä se varmaan auttanut asiaa muuta kuin sen verran että sain ajettua ärisijän pois.
Kotipihalla on tehty uutta evl:n paikallaoloa. Lähinnä haettu räväkkyyttä maahanmenoon, kun molemmat olivat enimmäkseen hoomoilasina maahan-käskystä kesken paikallaistumisen ja valuivat nihkeästi maahan. Jätän koiran istumaan, menen hetkeksi piiloon, palaan nyt alkuun n. 5 metrin päähän ja pienen tauon jälkeen käsken maahan. Molemmat ovat nyt tajunneet, osaavat odottaa maahan-käskyä ja toteuttavat sen plätsähtäen. Pikkuhiljaa voi jo välimatkaa lisätä, kun alasmenot ovat olleet hyviä.
Koirat saivat myös uuden hienon avoesteen, jonka tilasin Jari Lukkariselta. Aiemmin meillä on jo Jarin valmistama pk-pressueste ja voin suositella. Toimivia ja viimeisteltyjä, sekä sääntöjen mukaisia esteitä. Ja kuten kuvasta näkyy, niin "puttauskenttämmekin" kasvaa jo ruohoa. Siirtonurmi alkaa jo olla juurtunut ja ruohonleikkuri pitäisi ostaa. Tilaa tokon kunnolliseen treenaamiseen ei ole, mutta aika paljon pystyy tuossa 200 neliön tilassakin tekemään.
 |
| Poikien hyppyeste |
31. elokuuta 2015
Uudestaan Uddenissa
Pari viikkoa sitten lauantaina lastattiin automme täyteen tavaraa ja huristettiin Turun satamaan. Laivamatka Ruotsiin meni jälleen hurjan hyvin, noiden koirapoikien kanssa on helppoa matkustaa.
Uddenissa treenattiin 2 päivää Derekin opissa isolla pellolla. Hiukan jänskätti, että saadaanko lampaat pidettyä hallinnassamme, vai karkaavatko ne heti tilaisuuden tullen. Pyysin ekalle kerralle apukoiran varmistamaan, mutta sen jälkeen uskalsin jo luottaa tekemiseemme. Gustin kanssa harjoiteltiin pääasiassa hakukaaren alkeita, lähinnä kaaren loppuun ja nostoon keskittyen. Jätin koiran kauas, olin n. 5 metrin päässä lampaista selin koiraan ja käskin joko comebye tai away. Pidin huolta, että lopussa Gust ei tule liian lähelle lampaita ja että stoppi sekä sen jälkeinen nosto on hyvät. Tärkeää oli kaarella olla sen 90 astetta koiraa edellä ja luoda painetta sinne, ei kohti koiraa. Kehitystä tapahtui tasaisesti ja toisen päivän jälkimmäisellä kerralla tehtiin jo oikein hyviä hakukaaren alkeita. Pikkuhiljaa sitten siirryn kauemmas ja kauemmas lampaista, kunnes olen koiran luona lähettämässä sitä. Kerroin myös, että minua pelottaa laittaa koira lampaiden ja aidan väliin, joten yksi setti tehtiin pyörössä lampaiden irroitusta aidasta. Eipä siinä ollutkaan mitään pelottavaa, Gust vaan pitää laittaa lyhyillä flänkeillä pitkin aidan reunaa, jotta lampaat ehtivät reagoida, irrota aidasta ja väistää koiran alta pois. Oma sijoittuminenkin on tärkeää aluksi. Pitää olla koiraa vastassa eikä jäädä sen tasolle tai jopa taakse kuten itse olen tehnyt. Samalla Gust tottuu olemaan jännittämättä lähellä lampaita. Oleellista on, että ohjaaja pysyy hyvin rauhallisena.
Samuli ja Ruffe treenasivat ajoa, flänkkejä ja muutamia hakuja. Derek sanoi, että Samulin pitää enemmän puhua koiralle (sitä voi myös kehua...), eikä saa jättää sitä selviytymään ihan yksin vaikeista tilanteista. Mitään kummempaa teknistä uutta eivät tässä vaiheessa harjoitelleet, Ruffen flänkit olivat parantuneet oleellisesti sitten viime kerran, touko-kesäkuun vaihteen ja nyt niihin ei tarvinnut enää keskittyä. Kotiläksyksi saatiin totuttaa Ruffe pikkuhiljaa lähellä seisoviin ihmisiin. Nyt se pelkää ja väistää vieraita ihmisiä muutaman huonon kokemuksen vuoksi. Kunniamaininnan Ruffe sai laittaessaan yhtä koiria haastanutta uuhta kuriin. Koiralla ei mennyt herne nenään eikä palanut pinna, päättäväisesti se vaan kertoi uuhelle että moinen niskottelu ei sovi, vaan toteltava on. Ei tarvinnut näykätä, riitti että teki nopeita liikahduksia uuhen molemmin puolin ja naksutteli hampaita.
Puhuttiin myös liinassa treenaamisesta. Olen itse tehnyt muutamia kertoja poispäinajoa siten, että Gust on liinassa. Olen ajatellut, että liina on minulle vähän kuin "käsijarru" jos jotakin tapahtuu. Derek sanoi, että liinassa ei pidä treenata ollenkaan: on nähnyt niin monta koiraa jotka on pilattu liinassa treenaamisella. Koirat kyllä tietää, että ne on kiinni ja se syö niiden voimaa kun liikkuminen on rajoitettua. Jotkut koirat myös kuumenevat helposti liinassa (esim. Ruffe) ja silloinhan ne eivät enää paimenna vaan homma menee saalistuksen puolelle. Korkeintaan pikkupentuja voi pitää liinassa, jotta saa ne helpommin kiinni. Ei enää aikuisia koiria, jotka osaavat stopin ja lampailta poistulon. Joten unohdetaan liina ja katsotaan mieluummin, että treeniolosuhteet ovat sellaiset, joissa ei ohjaajan tarvitse jännittää.
Leirillä meillä oli kavereina kokeneita ja taitavia ohjaajia koirineen Ruotsista ja Norjasta, mm. Ruffen isän Royn sisko Saga. Hienoa oli katsoa miten koirat tekivät tarkkoja flänkkejä n. 300 m päässä ohjaajasta sillä noin sekunnin viiveellä, minkä äänen eteneminen sille etäisyydelle kestää. Oli kuin robotteja olisivat ohjaajat jollain joystickillä ohjanneet, niin tarkkaa koirien työskentely oli.
Kotimaassakin ollaan paimennettu ja talkoiltu paimennuskisoissa. Gust on tehnyt hyviä sisäflänkkejä kiertämällä takaani, Ruffe on edelleen kehittynyt hakukaarissa. Viime perjantaina käytiin Ruffen siskon Saden luona Hyvinkäällä ja paimennettiin tietenkin. Nähtiin ekaa kertaa Ruffen isä Roykin töissä, hieno koira.
Tokossa ollaan Ruffen kanssa lähinnä humputeltu. Olen hetsannut sitä edelleen uuden hässäkkä-liikkeen törpönkiertoon ohi esteiden ja kapuloiden. Pikkuhiljaa alkaa onnistua, tosin kuvioon kuuluu tällä hetkellä yksi lähtöhaukahdus. Ollaan myös tehty merkkiä ja ruutua, stoppeja ym. vauhdikasta aksaputkea hyödyntäen, sekä pk-esteitä, jotka eivät tuota mitään ongelmia Ruffelle. Metallista on tullut taas yök-liike, joten pitää saada se jälleen kuntoon. Nähtävästi sitä pitäisi treenata vähän koko ajan, jotta se pysyisi siedettävänä. Myös luoksetulo on hajonnut. Ruffe ennakoi stoppia, vauhti on huono ja tänään pysähtyi itsenäisesti seisomaan kesken liikkeen. Voihan huokaus. Muuten Ruffen ilme on ollut kiva ja iloinen. Yritetään kursia VOI-luokan palaset kasaan, kunhan paimennukset talven tullen vähenevät.
Gust on treenannut evl:n ohjattua, joka alkaakin olla jo luovutusta vaille kasassa. Merkille se menee inasen liian kauas (video alla). Ruutuun on nyt osunut, mutta aika sivuun oikeaan reunaan. Minun on nyt päätettävä selkeä kriteeri paikalle ruudussa, en voi vaihdella sitä päivästä toiseen. Työn alla on jatkuvasti kaukot ja tunnarin mielentila, jotka molemmat ovat menneet parempaan suuntaan. Tänään treenattiin Jessican avustuksella luoksetulon stoppeja. Takapalkka näyttäisi toimivan loistavasti, jatketaan sillä tiellä. Palkan saa käydä hakemassa joko stopista tai sitten suorasta luoksetulosta kiertämällä minut ympäri tai sivulletulon jälkeen. Tätä en ole ennen tajunnut ja nyt kokeilen myös Ruffella tuota. Jessica myös sanoi että Gust on rauhoittunut ja niin se kyllä onkin. On paremmin kuulolla ja vaikka tekee edelleen kaiken sata lasissa, niin tauot ovat paljon rauhallisemmat kuin aiemmin. Ei vingu, eikä sähellä pyörremyrskynä rauhattomana ympäriinsä kuten aiemmin. Itse asiassa ei ole vinkunut yhtään sen jälkeen, kun Ojangossa ajoin sen "vihaisesti" pois luotani seuruussa tapahtuneen vinkaisun johdosta joskus kesäkuussa. Silminnäkijöitä ei ollut :)
Ruffe pääsi myös aksaamaan pitkästä aikaa viime viikolla. Se oli yllättävän hyvä ja lopuksi tehtiin koko rata 10 virhepisteellä (kepeillä väärin sisään ja A-esteen alastulokontaktin yli hypäten..). Kuitenkin paljon parempaa mitä itse vähäisen kesätreenaamisen jälkeen olisin kuvitellut. Talvella ehditään aksatakin enemmän, saadaan jatkaa Hinnin ryhmässä ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella päästään kisaamaan.
 |
| Pojat odottelee laivan käytävällä hyttiin pääsyä. |
 |
| Laivassa nukutaan. |
 |
| Uddenin treenipeltoa. |
Samuli ja Ruffe treenasivat ajoa, flänkkejä ja muutamia hakuja. Derek sanoi, että Samulin pitää enemmän puhua koiralle (sitä voi myös kehua...), eikä saa jättää sitä selviytymään ihan yksin vaikeista tilanteista. Mitään kummempaa teknistä uutta eivät tässä vaiheessa harjoitelleet, Ruffen flänkit olivat parantuneet oleellisesti sitten viime kerran, touko-kesäkuun vaihteen ja nyt niihin ei tarvinnut enää keskittyä. Kotiläksyksi saatiin totuttaa Ruffe pikkuhiljaa lähellä seisoviin ihmisiin. Nyt se pelkää ja väistää vieraita ihmisiä muutaman huonon kokemuksen vuoksi. Kunniamaininnan Ruffe sai laittaessaan yhtä koiria haastanutta uuhta kuriin. Koiralla ei mennyt herne nenään eikä palanut pinna, päättäväisesti se vaan kertoi uuhelle että moinen niskottelu ei sovi, vaan toteltava on. Ei tarvinnut näykätä, riitti että teki nopeita liikahduksia uuhen molemmin puolin ja naksutteli hampaita.
Puhuttiin myös liinassa treenaamisesta. Olen itse tehnyt muutamia kertoja poispäinajoa siten, että Gust on liinassa. Olen ajatellut, että liina on minulle vähän kuin "käsijarru" jos jotakin tapahtuu. Derek sanoi, että liinassa ei pidä treenata ollenkaan: on nähnyt niin monta koiraa jotka on pilattu liinassa treenaamisella. Koirat kyllä tietää, että ne on kiinni ja se syö niiden voimaa kun liikkuminen on rajoitettua. Jotkut koirat myös kuumenevat helposti liinassa (esim. Ruffe) ja silloinhan ne eivät enää paimenna vaan homma menee saalistuksen puolelle. Korkeintaan pikkupentuja voi pitää liinassa, jotta saa ne helpommin kiinni. Ei enää aikuisia koiria, jotka osaavat stopin ja lampailta poistulon. Joten unohdetaan liina ja katsotaan mieluummin, että treeniolosuhteet ovat sellaiset, joissa ei ohjaajan tarvitse jännittää.
Leirillä meillä oli kavereina kokeneita ja taitavia ohjaajia koirineen Ruotsista ja Norjasta, mm. Ruffen isän Royn sisko Saga. Hienoa oli katsoa miten koirat tekivät tarkkoja flänkkejä n. 300 m päässä ohjaajasta sillä noin sekunnin viiveellä, minkä äänen eteneminen sille etäisyydelle kestää. Oli kuin robotteja olisivat ohjaajat jollain joystickillä ohjanneet, niin tarkkaa koirien työskentely oli.
Kotimaassakin ollaan paimennettu ja talkoiltu paimennuskisoissa. Gust on tehnyt hyviä sisäflänkkejä kiertämällä takaani, Ruffe on edelleen kehittynyt hakukaarissa. Viime perjantaina käytiin Ruffen siskon Saden luona Hyvinkäällä ja paimennettiin tietenkin. Nähtiin ekaa kertaa Ruffen isä Roykin töissä, hieno koira.
 |
| Ruffe (kuvat: Tuija Leisti) |
 |
 |
| Roy (kuvat: Tuija Leisti) |
 |
| Sade (kuvat: Tuija Leisti) |
 |
| Ruffe, Sade, Roy (kuva: Tuija Leisti) |
Gust on treenannut evl:n ohjattua, joka alkaakin olla jo luovutusta vaille kasassa. Merkille se menee inasen liian kauas (video alla). Ruutuun on nyt osunut, mutta aika sivuun oikeaan reunaan. Minun on nyt päätettävä selkeä kriteeri paikalle ruudussa, en voi vaihdella sitä päivästä toiseen. Työn alla on jatkuvasti kaukot ja tunnarin mielentila, jotka molemmat ovat menneet parempaan suuntaan. Tänään treenattiin Jessican avustuksella luoksetulon stoppeja. Takapalkka näyttäisi toimivan loistavasti, jatketaan sillä tiellä. Palkan saa käydä hakemassa joko stopista tai sitten suorasta luoksetulosta kiertämällä minut ympäri tai sivulletulon jälkeen. Tätä en ole ennen tajunnut ja nyt kokeilen myös Ruffella tuota. Jessica myös sanoi että Gust on rauhoittunut ja niin se kyllä onkin. On paremmin kuulolla ja vaikka tekee edelleen kaiken sata lasissa, niin tauot ovat paljon rauhallisemmat kuin aiemmin. Ei vingu, eikä sähellä pyörremyrskynä rauhattomana ympäriinsä kuten aiemmin. Itse asiassa ei ole vinkunut yhtään sen jälkeen, kun Ojangossa ajoin sen "vihaisesti" pois luotani seuruussa tapahtuneen vinkaisun johdosta joskus kesäkuussa. Silminnäkijöitä ei ollut :)
Ruffe pääsi myös aksaamaan pitkästä aikaa viime viikolla. Se oli yllättävän hyvä ja lopuksi tehtiin koko rata 10 virhepisteellä (kepeillä väärin sisään ja A-esteen alastulokontaktin yli hypäten..). Kuitenkin paljon parempaa mitä itse vähäisen kesätreenaamisen jälkeen olisin kuvitellut. Talvella ehditään aksatakin enemmän, saadaan jatkaa Hinnin ryhmässä ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella päästään kisaamaan.
 |
| Viime viikon aksarata |
12. elokuuta 2015
Paluu koulunpenkille
Viime viikon torstaina aloitimme Gustin kanssa taas Oilin tokokurssit Lahdessa. Ekana treeninä tehtiin kisanomainen AVO, uusin säännöin tietenkin. Kaukoja olin ehtinyt tehdä vain muutaman kerran kentällä, nekin ilman liikkuria. Samoin liikkeestä istuminen ollaan opeteltu vasta heinä-elokuun aikana. Muista liikkeistä en ollut niin huolissani, mutta arvelin muutaman vinon perusasennon kyllä mahtuvan suoritukseemme. Unohdin harmikseni kameran kotiin, joten videota ei saatu. Alla liikkeet, Oilin kommentit kursiivilla.
Paikalla istuminen 1 min: Etujalat jäivät melkein yhteen ja arvelin että siirtäisi toista jalkaa parempaan tasapainoon pääsemiseksi, mutta siinähän pönötti kinttujaan siirtämättä minuutin rauhallisesti kuin tatti. Hyvä.
Seuruu: Tuntui hiukan keulivan, muttei painanut. Pientä riuhtomisia näkyi. Vähän edessä. Kontakti säilyi, ei yrittänyt paljoa yli.
Liikkeestä seisominen: En nähnyt miten pysähtyi, seisoi hyvin. Hieman nytkähti kun liikkuri käski perusasentoon. Hyvä liike. Hyvä stop ja stabiliteetti. Ennakoi ja vino perusasento.
Luoksetulo: Huonosti alas, tuli kovaa. Hyvä vauhti, kontrolli. Vino perusasento, prk!
Liikkeestä istuminen: Edisti reippaasti seuruussa, en nähnyt miten jäi, oli mennyt vikkelästi maahan. Kävin nostamassa istumaan. Loppu ok. Edistää alussa, meni maahan. Loppu rauhallinen.
Ruutu: Virittelyssä merkkasi selkeästi ruudun, otti kuitenkin katsekontaktin ennen lähetystä. Hyvä vauhti ruutuun, hyvä stop. Jäin miettimään että pitikö käskeä avo:ssa maahan vai ei ja olin hiljaa. Gust kuvitteli varmaan että en ole tyytyväinen ja liikkui hieman jolloin toinen takajalka meni ruudun takaa ulos. Hieno ruutu, ruudussa levoton. Seis-käskyn jälkeen malttoi.
Nouto: Ok muuten, mutta luovutuksessa taisi odottaa lelun lentämistä ja kyyristyi poispäin kun olin ottamassa kapulaa. Kyyristyi vähän heiton jälkeen. Hyvä vauhti, nosto ja pito. Kyyristyi luovutuksessa.
Kaukot: Gust selkeästi väisti hyvin lähellä olevaa liikkuria. Todella nihkeä maahanmeno ja toinen etutassu jäi alle. On tehnyt tätä häiriötreeneissä. Olisi pitänyt korjata se, sillä tiesin ettei tule siitä asennosta ja sillä mielentilalla nousemaan kaukoissa. Molempiin istumisiin tuplakäskyt. Maahanmenot ok, samoin sivulle nousu. Nihkeä maahanmeno, istumisissa tuplakäskyt, hieno sivullenousu.
Estehyppy: Tässä ei ihmeempiä, meille kiva kun ei tarvi kääntyillä enää ilmassa :) Hieno liike, istumisessa pylly taisi jäädä irti maasta?
Merkin kierto: Tämä taitaa olla Gustin bravuuri. Kovaa merkille, tiukka kaarros ja kovaa sivulle. Lopussa taisi odottaa palkkaa... Hieno liike. Hyvä reipas kierto, kokosi hyvin käännöksessä. Oikea tassu ohjaajan jalan päälle lopussa. Istuiko kunnolla?
Kokonaisvaikutus: Koira hienosti töissä. Ei mennyt yli.
Oli tosi kivaa Gustin kanssa kehässä, mutta kyllä tuo uusi AVO tuntuu pitkältä. Liikkeitä on niin kamalan monta nyt kun niitä on tullut kaksi lisää ja mitään ei ole jäänyt pois. Liikkeiden välillä hiukan hilluttiin ja sitten pyysin Gustin maahan odottamaan. Se tuntui toimivan.
Eini ja Grimm olivat meillä keskiviikosta sunnuntaihin kyläilemässä. Perjantaina treenattiin Somerolla Minnan ja Uunon kanssa. Kukaan ei tehnyt kovin kummoisia treenejä sillä kentällä oli turkasen kuuma eikä autojakaan saanut varjoon. Itse tein pienen treenin ensin Ruffen kanssa (merkin kierto, vähän seuruuta ja jäävät). Ruffelle on nyt hetsauksista johtuen tullut kiertoon alkuhaukahdus. En jaksa murehtia sitä, sillä veikkaan että se jää pois kun lähetän koiran perusasennosta liikkeelle. Ruffen jäävät olivat tosi hyvät. Sen jälkeen Gustin kanssa eteenmenoa, tunnarin ja kaukot häirittynä. Tunnarissa pyysin liikkurina toiminutta Einia hajustamaan väärät tikut kunnolla ja vauhtia otettiin hiukan pois puolivälissä olleiden namien avulla. Gust selvisi hienosti ja toi empimättä oman tikun. Eteenmenot tehtiin kentän laitaan heinikkoon piilotetulle lelulle. Kaukoissa Minna ja Eini häiriköivät ihan lähellä, mutta nyt Gust kesti häiriöt ihan alun pientä kankeutta lukuunottamatta oikein hyvin. Lopuksi tehtiin vielä uutta evl:n paikallaoloa. Itse paikallaolot kestivät vain n. 10 sekuntia. Gust meni lankaan ja lähti luoksetuloon aina kun Eini kutsui Grimmiä. Korjasi tosin itse itsensä parin metrin jälkeen maahan. Joten tehtiin sitten ihan lopuksi vielä niin, että Eini ja Minna kutsuivat Gustia kun jätin sen yksinään paikallaoloon. Alkuun nyki vähän, mutta tottui sitten häiriköiden huuteluihin.
Lauantaina käytiin Einin kanssa katselemassa PK SM-kisojen tottiksia Vantaalla. Nähtiin muutama superhieno, normaali hienoja ja valitettavasti myös vähemmän hienoja suorituksia. Niissä vähemmän hienoissa yleinen ongelma tuntui olevan seuruussa edistäminen, painaminen ja kontaktin putoaminen. Tuomaristo tuntui kiinnittävän paljon huomiota tarkkaavaisuuteen ja voimakkuuteen, vinoista perusasennoista tai muista epätarkkuuksista ei juuri huomauteltu.
Lauantaina juhlittiin myös Ruffen 3-vuotis syntymäpäivää mansikkakakun kera. Paljon onnea Ruffe! Samalla Gustille tuli 1.5 vuotta täyteen meidän perheessä asumisessa. Näin se aika rientää, vastahan nuo olivat pikkupentuja.
Sunnuntaina Ruffe ja Gust kävivät paimentamassa Pukkilassa, Grimm meni Porvoon palveluskoirien hakutreeneihin, kiitos kovasti porvoolaisille vierailun mahdollistamisesta. Kivaa ja hyvähenkistä porukkaa!
Paikalla istuminen 1 min: Etujalat jäivät melkein yhteen ja arvelin että siirtäisi toista jalkaa parempaan tasapainoon pääsemiseksi, mutta siinähän pönötti kinttujaan siirtämättä minuutin rauhallisesti kuin tatti. Hyvä.
Seuruu: Tuntui hiukan keulivan, muttei painanut. Pientä riuhtomisia näkyi. Vähän edessä. Kontakti säilyi, ei yrittänyt paljoa yli.
Liikkeestä seisominen: En nähnyt miten pysähtyi, seisoi hyvin. Hieman nytkähti kun liikkuri käski perusasentoon. Hyvä liike. Hyvä stop ja stabiliteetti. Ennakoi ja vino perusasento.
Luoksetulo: Huonosti alas, tuli kovaa. Hyvä vauhti, kontrolli. Vino perusasento, prk!
Liikkeestä istuminen: Edisti reippaasti seuruussa, en nähnyt miten jäi, oli mennyt vikkelästi maahan. Kävin nostamassa istumaan. Loppu ok. Edistää alussa, meni maahan. Loppu rauhallinen.
Ruutu: Virittelyssä merkkasi selkeästi ruudun, otti kuitenkin katsekontaktin ennen lähetystä. Hyvä vauhti ruutuun, hyvä stop. Jäin miettimään että pitikö käskeä avo:ssa maahan vai ei ja olin hiljaa. Gust kuvitteli varmaan että en ole tyytyväinen ja liikkui hieman jolloin toinen takajalka meni ruudun takaa ulos. Hieno ruutu, ruudussa levoton. Seis-käskyn jälkeen malttoi.
Nouto: Ok muuten, mutta luovutuksessa taisi odottaa lelun lentämistä ja kyyristyi poispäin kun olin ottamassa kapulaa. Kyyristyi vähän heiton jälkeen. Hyvä vauhti, nosto ja pito. Kyyristyi luovutuksessa.
Kaukot: Gust selkeästi väisti hyvin lähellä olevaa liikkuria. Todella nihkeä maahanmeno ja toinen etutassu jäi alle. On tehnyt tätä häiriötreeneissä. Olisi pitänyt korjata se, sillä tiesin ettei tule siitä asennosta ja sillä mielentilalla nousemaan kaukoissa. Molempiin istumisiin tuplakäskyt. Maahanmenot ok, samoin sivulle nousu. Nihkeä maahanmeno, istumisissa tuplakäskyt, hieno sivullenousu.
Estehyppy: Tässä ei ihmeempiä, meille kiva kun ei tarvi kääntyillä enää ilmassa :) Hieno liike, istumisessa pylly taisi jäädä irti maasta?
Merkin kierto: Tämä taitaa olla Gustin bravuuri. Kovaa merkille, tiukka kaarros ja kovaa sivulle. Lopussa taisi odottaa palkkaa... Hieno liike. Hyvä reipas kierto, kokosi hyvin käännöksessä. Oikea tassu ohjaajan jalan päälle lopussa. Istuiko kunnolla?
Kokonaisvaikutus: Koira hienosti töissä. Ei mennyt yli.
Oli tosi kivaa Gustin kanssa kehässä, mutta kyllä tuo uusi AVO tuntuu pitkältä. Liikkeitä on niin kamalan monta nyt kun niitä on tullut kaksi lisää ja mitään ei ole jäänyt pois. Liikkeiden välillä hiukan hilluttiin ja sitten pyysin Gustin maahan odottamaan. Se tuntui toimivan.
Eini ja Grimm olivat meillä keskiviikosta sunnuntaihin kyläilemässä. Perjantaina treenattiin Somerolla Minnan ja Uunon kanssa. Kukaan ei tehnyt kovin kummoisia treenejä sillä kentällä oli turkasen kuuma eikä autojakaan saanut varjoon. Itse tein pienen treenin ensin Ruffen kanssa (merkin kierto, vähän seuruuta ja jäävät). Ruffelle on nyt hetsauksista johtuen tullut kiertoon alkuhaukahdus. En jaksa murehtia sitä, sillä veikkaan että se jää pois kun lähetän koiran perusasennosta liikkeelle. Ruffen jäävät olivat tosi hyvät. Sen jälkeen Gustin kanssa eteenmenoa, tunnarin ja kaukot häirittynä. Tunnarissa pyysin liikkurina toiminutta Einia hajustamaan väärät tikut kunnolla ja vauhtia otettiin hiukan pois puolivälissä olleiden namien avulla. Gust selvisi hienosti ja toi empimättä oman tikun. Eteenmenot tehtiin kentän laitaan heinikkoon piilotetulle lelulle. Kaukoissa Minna ja Eini häiriköivät ihan lähellä, mutta nyt Gust kesti häiriöt ihan alun pientä kankeutta lukuunottamatta oikein hyvin. Lopuksi tehtiin vielä uutta evl:n paikallaoloa. Itse paikallaolot kestivät vain n. 10 sekuntia. Gust meni lankaan ja lähti luoksetuloon aina kun Eini kutsui Grimmiä. Korjasi tosin itse itsensä parin metrin jälkeen maahan. Joten tehtiin sitten ihan lopuksi vielä niin, että Eini ja Minna kutsuivat Gustia kun jätin sen yksinään paikallaoloon. Alkuun nyki vähän, mutta tottui sitten häiriköiden huuteluihin.
Lauantaina käytiin Einin kanssa katselemassa PK SM-kisojen tottiksia Vantaalla. Nähtiin muutama superhieno, normaali hienoja ja valitettavasti myös vähemmän hienoja suorituksia. Niissä vähemmän hienoissa yleinen ongelma tuntui olevan seuruussa edistäminen, painaminen ja kontaktin putoaminen. Tuomaristo tuntui kiinnittävän paljon huomiota tarkkaavaisuuteen ja voimakkuuteen, vinoista perusasennoista tai muista epätarkkuuksista ei juuri huomauteltu.
Lauantaina juhlittiin myös Ruffen 3-vuotis syntymäpäivää mansikkakakun kera. Paljon onnea Ruffe! Samalla Gustille tuli 1.5 vuotta täyteen meidän perheessä asumisessa. Näin se aika rientää, vastahan nuo olivat pikkupentuja.
 |
| Pikku-Ruffe |
 |
| Pikku-Gust |
12. heinäkuuta 2015
Suunnistusta
Uusi talomme sijaitsee kätevästi Byträsk-nimisellä suunnistuskartalla, joten kotipihalta on helppo lähteä suunnistustreeniä tekemään. Viime torstaina Samuli järkkäs 440 kuntosuunnistajalle iltarastit. Minä, Ruffe ja Gust toimittiin ratojen koejuoksijoina sekä rastien poishakupartiona. Ruffe on tykännyt pennusta asti suunnistamisesta - sen mielestä on paljon hauskempaa lenkkeillä kun ihminenkin juoksee ja vieläpä umpimetsässä eikä vain polkuja pitkin. Lisäksi se on oppinut tunnistamaan rastiliput ja tietää että lipulle mennään. Todennäköisesti se haistaa liput jo kaukaa, sillä aika monta kertaa on odottamassa tuloani rastilla. Gustin suunnistustyyli on enemmänkin tiukkaa etupeesiä ja edestakas juoksemista hirveää vauhtia ympäriinsä. Ja jos joku miettii, että kauanko bordercollie juoksee, niin kyllä se pitkään menee. Parin tunnin jälkeen alkaa hiukan tahti hidastua ja muutamia raviaskeleita saattaa jossain kohtaa nähdä. Mutta kyllä yhdet hepulit vielä kolmen tunnin laukkailun jälkeenkin voi saada ainakin jos kaveri juoksee karkuun keppi suussa.
Aloitettiin myös säännöllisempi tokon treenaaminen. Pojat saivat ruutuvihon, treenipäiväkirjan, jotta voisin olla suunnitelmallisempi kuin tähän saakka. Ainakin nyt alkuun tuntuu huomattavasti kätevämmältä kuin tietokoneelle näpyttely, mitä harrastelin huonolla menestyksellä aiemmin. Tällä hetkellä on taas liki mahdotonta saada kisapaikkaa mistään, joten olen tavannut suosiolla uusia sääntöjä. Molemmat pojat olivat tauon jäljiltä ruosteessa, mutta äkkiä liikkeet palautuvat mieliin. Gustin kanssa ollaan opeteltu hyppynoutoa, jestas miten se voikin olla hankalaa tuommoisen tykinkuulan kanssa. Pari kertaa se rysäytti päin estettä kun ei hoksannut että sellainenkin oli kapulan tiellä, mutta nyt on hoksannut että hypättävä on. Merkitön merkki ei tuota ongelmaa, Gust on jo lenkillä oppinut kaavan "odota" - hihna irti - "mene" - ja siitä satasta eteen. Joten pystyn hyödyntämään tuota tokokentällä. Lisäksi tunnari on nyt aika varma, ei ole nyplännyt vääriä tikkuja enää ollenkaan vaikka olen jo lähettänyt kaukaa ilman namien syöntiä. Palautus on vielä epävarma, Gust on tottunut saamaan palkan jo lähelle tullessa, joten nyt se ei oikein ymmärrä että tikku pitäisi tuoda sivulle. Muutenkin Gustin kanssa pitää ottaa perusasentoon tulo tehotreeniin, sekä kapulan kanssa että ilman. Seuruu on nyt aika kivaa, Gust oppi nopsaan ettei saa painaa ja nyt on ollut hyvällä paikalla. Hiukan pään asentoa pitää viilata, haluan että se on ylöspäin, en sellaista eteen kiertyvää kuonoa mitä monesti näkee. Ruudussa Gust menee ihan taakse ja on pari kertaa ollut takaa hieman yli, sekin pitää nyt laittaa tarkkailuun. Sitten pitäisi tehdä kaukoja, treenata istumaan jäämistä sekä ohjattua, ja ja ja... Töitä riittää tokossa aina.
Ruffen ruutuun seis-käskyllä istahtaminen on jäänyt nyt pois (kopkop) ja metallinouto on parantunut edelleenkin. Hyppynoutona se vaikuttaisi olevan vielä helpompi Ruffelle. Seuruuta ja etenkin käännöksiä on treenattu, peruutus ja käännökset peruuttaessa ovat jo aika kivat. Kaukoissa olen vaihtanut tyynyn tilalle kepin ja sillä sujuu täydeltä matkalta. Vielä kun saisi sen kepin häivytettyä pois... Omituinen epävarmuus tunnarin palautuksessa on jatkunut, mutta saattaa olla että keksin ratkaisun kun rupesin taas palkkaamaan tiputtamalla nakinpalan suustani. Ohjattua ollaan tehty kerran, pitäisi vielä kokeilla uutena voi-liikkeenä sitä. Luoksetulo on meidän kompastuskivi. Tällä hetkellä stoppi seisomaan on suht ok, mutta maahanmeno aika onneton. Monesti on jäänyt istumaan tai seisomaan siinäkin. Joudun opettamaan varmasti koko maahanmenon uudestaan, nimittäin myös kaukaa käskytettynä se on surkean hidas vaikka sivulta lätsähtää hyvin alas.
Tänään tehtiin tämän kesän eka jälki. Ruffella matkaa oli n. 300 metriä ja keppejä 5, noin 1.5 tuntia ehti vanheta. Ensimmäinen keppi jäi matkalle, se oli jyrkän töppyrän päällä ja Ruffe hyppäsi vinoon ylös ja kiersi kepin n. parin metrin päästä. Loput nousivat varmasti, myös lähes polveeni ulottuvasta varvikosta. Gust sen sijaan ei yhtään muistanut mistä on kyse, joten laitoin sen puuhun kiinni ja lähdin sen nähden kävelemään uutta n. 50 metrin mittaista jälkeä jonne jätin 2 keppiä. Nyt se hoksasi ja rykäisi semmosta kyytiä matkaan että oikean käden nimettömästä lipsahti nivel sijoiltaan. No eipä sitä voinut siinä hötäkässä korjailla, joten Gust kauhoi höyryveturina menemään nenä maassa, minä roikuin liinan päässä sormi väärinpäin törröttäen ja jälkimmäinen keppi löytyi. Ihan varma Gust ei siitä ollut, nosti - tiputti - nosti ja toi. Kourallinen nakinpaloja palkaksi ja vielä taskusta lelu. Sen jälkeen nivelen nykäisy paikalleen ja kotiin. Täytyy nyt aika pian tämän perään tehdä Gustille samanlainen, mutta paljon pidempi jälki. Aloitus kuitenkin niin että se näkee ja ajo suht tuoreena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)